Munatotimellakka

West Pointin sotilasakatemia, vartiointipiste, 22.12.1826 klo 23:33

Öisellä Hudson-joella lipui syvässä lastissa soutuvene. Veneestä kuului hiljaisella äänellä puheensorinaa, naurua, laulua ja hyssytystä. Vartiovuorossa oleva kadetti Dougan seurasi rannalta veneen lähestymistä otsa rypyssä. Soutuveneen lipuessa laituriin esiin nousi aikamoisen ähellyksen saattelemana kolme tuttua miestä: kadetit Burnley, Center ja Roberts.

"Iltaa, arvoisat herrat. Vähän on myöhäinen ajankohta huvisoutelulle " Dougan totesi keskustelusävyyn.

Kolme kadettia pitivät pikaisen, ja ei niin kovin vaimean, neuvottelun siitä, miten edetä vartijan ohitse. Lopulta Roberts päätyi kaivelemaan taskunpohjiaan, ja ojensi Douganille kourallisen kolikoita. "Hiljaisuudestasi, Doug", Roberts sanoi. Dougan laski rahat pikaisesti, työnsi ne sitten taskuunsa ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

"Jos voisit vielä vähän selkää kääntää, että pääsemme näkemättäsi ohitse" kadetti Center pyysi. Dougan teki työtä käskettyä, ja katseli olkansa yli, kun kolmikko nosti soutuveneestä kolme tynnyriä. "Rommia?" Dougan kysyi. "Vielä parempaa, viskiä" vastasi kadetti Burnley, ja läimäytti Dougania ystävällisesti olalle. "Älä kerro kenellekään, mutta joulujuhlat alkavat aattona huoneesta numero 33", Burnley sanoi silmää iskien. 

Dougan katseli miesten katoamista pimeyteen. Sitten hän käveli takaisin vartijankopilleen ja sytytti savukkeen. 

Vartijankopissa seinää vasten nojaili kadetti Lewis tynnyrillinen rommia vieressään. "Onko reitti selvä?" Lewis kysyi sammaltavalla äänellä. "Juup", Dougan vastasi, ja Lewis nousi horjahtaen seisomaan. "Kiitos tästä, Doug, tiesin, että sinuun voi luottaa". 

Lewis nosti tynnyrin syliinsä ja alkoi tehdä lähtöä, pysähtyi sitten hetkeksi miettimään ja katsoi Dougania. "Älä kerro kenellekään, mutta joulujuhlat alkavat aattona huoneesta numero 5." Lewis kaivoin Douganille kolikoita taskustaan, iski silmää ja katosi tynnyrinsä kanssa pimeyteen.

Kadetti Dougan nojaili vartiokopin seinään ja puhalteli savuympyröitä pimeälle yötaivaalle. "Kolme gallonaa viskiä ja yksi gallona rommia" hän sanoi naurahtaen. Hän kaivoi tienaamansa rahat taskustaan, laski ne, ja laittoi ne takaisin taskuunsa. "Saapa nähdä, miten poikien käy. Liian paljon liian hyvää voi johtaa vakaviin seurauksiin."

West Pointin sotilasakatemia, kapteeni Hitchcockin huone, 24.12.1826 klo 7:37

Kapteeni Ethan A. Hitchcock loi viimeisen silmäyksen peiliin ja arvioi tyytyväisenä ulkomuotoaan. Hän oli herättyään ajanut tarkasti partansa ja pukeutunut parhaimpaan univormuunsa. Kengät hän oli plankannut hehkuviksi. Vielä hattu päähän ja hän oli valmis, ja sangen vaikuttava näky, vaikka itse niin ajattelikin. Kun käsky kävi tulla West Pointin johtajan, superintendentti Sylvanus Thayerin puheille, oli syytä tälläytyä.

Kapteeni Hitchcock lähti juuri oikealla kellonlyömällä matkaan huoneestaan, ja käveli läpi Pohjoiskasarmin. Hänen saapuessaan sotilasakatemian johtajan työhuoneen oven eteen oli hermostuneen oloinen luutnantti Thornton jo häntä odottamassa. Miehet tervehtivät toisiaan lyhyesti, ja jäivät asennossa seisomaan oven viereen.  Superintendentti Thayer antoi tapansa mukaan heidän odotuttaa itseään.

Lopulta työhuoneesta kuului askelien ääniä, ja Thayerin adjutantti Williams avasi oven. Miehet tekivät ovella kunniaa, ja työpöytänsä ääressä kirjettä viimeistelevä superintendentti Thayer viittasi heitä tulemaan sisälle. "Istuutukaa, hyvät herra, minulla on painavaa asiaa", Thayer sanoi ja ojensin kirjeen adjutantti Williamsille. Adjutantin poistuessa huoneesta ja sulkiessa oven äänettömästi perässään Luutnantti Thornton nielaisi kuuluvasti.

Superindendentti Thayer rykäisi kurkkuaan, otti paremman asennon tuolissaan ja kiinnitti terävän siniharmaan katseensa edessään istuviin miehiin.

"Hyvät herrat, kuten olette ehkä tietoisia, West Pointissa on rangaistuksen ohella kielletty alkoholin hallussapito, ostaminen, varastointi ja kulutus sekä erityisesti humalassa esiintyminen. Näistä rikkeistä rangaistuksena on erottaminen sotilasakatemiasta, tai jopa sotaoikeuteen joutuminen."

Luutnantti Thornton nielaisi uudestaan. Kapteeni Hitchcock mietti, mihin ihmeeseen tilanne oli etenemässä. Superintendentti Thayer kumartui silmät takkatulen loisteessa hehkuen heitä kohti, ja ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen hän jatkoi.

"Kiellettyä ovat myös tupakointi, alueelta luvatta poistuminen, asuntoloissa syöminen ja kaksintaistelut. Olen tehnyt tämän lukemattomaan kertaan selväksi, ja valitettavasti joutunut toteamaan yhä uudestaan, että on parempi toistaa itseään kuin olettaa, että määräykseni menisivät näille löyhäpäisille kadetinplantuille kerralla jakeluun."

Superintendentti Thayer nojasi tuolissaan taaksepäin, ja näytti yhtäkkiä tyytyväiseltä itseensä. "Minun komentoni alla tästä onnettomien retkujen linnakkeesta rakentuu vielä koko maailman arvostetuin ja kurinalaisin sotilasakatemia. Mutta, jotta näin tapahtuisi, tarvitsen teitä kahta tänään. Teidän tulee toimia minun silminäni, ja vahtia, että sääntöjä noudatetaan myös jouluaattona.

"Olen varoittanut kadetteja pyhästi olemaan järjestämättä minkäänlaista metakkaa Herramme syntymää edeltävä yönä, mutta en ole niin hölmö, ettenkö olettaisi heidän kierouksia suunnittelevan. Jonkinlaista juhlintaa ja hauskanpitoa on hyvinkin odotettavissa. En aio sellaista sietää.

"Te kaksi saatte luvan varmistaa, että kadetit käyttäytyvät siten, kuten kadettien tulisi käyttäytyä. Kapteeni Hitchcock, luutnantti Thornton, määrään teidät kaksi varmistamaan, että rauha pysyy maassa ja kadetit selvinä tänä jouluna. Saatte vahtia Pohjoiskasarmia. Luotan siihen, että tämä tuleva yö on vain yksi yö muiden West Pointin kunniallisten öiden joukossa. Onko asia selvä? Kysymyksiä? Hyvä, voitte poistua."

Miehet nousivat seisomaan kunniaa tehden, ja luutnantti Thornton näytti lähes pyörtyvän helpotuksesta. Juuri kun he olivat menossa ovesta ulos, superindendentti Thayer sanoi yllättäen: "Thornton? Haluaisin vielä muistuttaa, että myös kirjojen lukeminen on sotilasakatemiassa kiellettyä." Hän nosti katseensa kalpeaksi valahteeseen luutnanttiin. "Emmehän halua, että saisitte... ajatuksia päähänne?"

West Pointin sotilasakatemia, Pohjoiskasarmin huone nro 28, 24.12.1826 klo 19:35

"Mitä seuraavaksi, Davis?"

"Ööh, katsotaanpa. Viskiä, rommia... kolme, kaksi, Farrelly lähti hakemaan vielä yhtä gallonaa viskiä tavernasta. Perinteisesti munatotissa on rommia, mutta vanha kunnon George Washington tykkäsi lisätä siihen brandya, viskiä ja sherryä."

"No meillä on viskiä ja rommia. Pitänee hieman vetää mutkia suoriksi maustamisen suhteen. Mikä on sekoitussuhde, Guion?"

"Uskoakseni kaadetaan ensin tynnyri tyhjäksi, maistetaan, ja sitten toinen tyhjäksi, maistetaan. Välissä sekoitetaan, ja sitten maistetaan. Ja mausta huolimatta kaadetaan ja maistetaan lisää."

"Voitteko uskoa, että vanha superintendentti Thayer haluaa meidän juovan jouluna munatotia ilman alkoholia!"

"Jos Thayer saisi päättää, koko maailma muuttuisi luostariksi. Ukolla viiraa päästä, sanokaa minun sanoneen!"

"Hei kaikki, hssss. Hiljaa. Menikö se jo? Odotas kun katson... joo, Hitch kävi kierroksellaan, onneksi Fitzgerald yskähti, niin huomasin. Nyt voi taas jatkaa, mutta yritetään olla hiljaa, etteivät pollarit huomaa meitä."

"Jep jep, ollaan hissuksiin, nythän on jouluaatto, tänään pitää muutenkin olla asiallisesti, vai mitä pojat?"

"Kyllä, kyllä, asiallisesti ollaan, ainahan me ollaan! Saiskos maistaa jo? Kippis!"

"Kippis ja hyvää joulua!"

West Pointin sotilasakatemia, kapteeni Hitchcockin huone 25.12.1826 kello 03:59

Kapteeni Hitchcock heräsi aamuyöllä huoneessaan kaukaa kantautuviin ääniin. Hän oli kuuliaisesti partioinut koko illan pitkin Pohjoiskasarmia huomaamatta mitään erikoista. Vaikutti siltä, että kadetit olivat ottaneet superintendentti Thayerin määräykset tosissaan. Vai vaikuttiko se siltä sittenkään? Hitchcock terästi kuuloaan.

Nyt jostakin kuului vienoa laulua.

Kapteeni Hitchcock nousi istumaan sängyssään, mietti hetken, nousi seisomaan kylmälle lattialle, ja pukeutui mahdollisimman nopeasti univormuunsa. Hän astui huoneestaan ulos käytävään. Nyt laulu kuului selvemmin. Hän käveli nopeasti portaisiin, nousi kerroksen, pari, ylöspäin, ja oli huoneen numero 28 edessä. Huoneesta kuului selviä juhlimisen ääniä.

Hitchcock koputti terävästi huoneen oveen. Huone hiljeni, joku hyssytteli toisia kovaan ääneen. Hitchcock koputti uudestaan. Ääni sanoi "Täällä ei ole ketään kotona", ja usea muu ääni nauroi jutulle kuin hyvällekin vitsille. Hitchcock tempaisi oven auki.

Huoneessa oli hereillä kuusi kadettia silminnähden päihtyneessä tilassa. Lisäksi kaksi kadettia oli sammunut sängylle. "Kadetit, juhlinta on kiellettyä West Pointin alueella! Mellakkalain mukaan te rikotte lakia, ja teidät tulisi pidätyttää ja lähettää sotaoikeuteen! Nyt joka ikinen teistä menee takaisin omaan huoneeseensa!" Hitchcock ärjyi tokkuraiselle kuulijakunnalle. Juhlijat mutisivat vastalauseita ja osa heistä yritti nousta jaloilleen. Kapteeni Hitchcock harppoi huoneen poikki ja ravisteli hereille kahta sammunutta kadettia, joihin tuli kuin tulikin eloa. "Huoneisiinne siitä. Nyt heti!"

Kapteeni havaitsi viereisestä huoneesta kuuluvan tukahdutettuja ääniä, ja koputtamatta hän työnsi oven auki ja astui huoneeseen. Kaksi humaltunutta kadettia yritti hihitellen piiloutua peiton alle, ja kolmas oli asettanut hatun kasvoilleen. "Kadetti Te, näyttäkää kasvonne!" Hitchcock määräsi ärtyneesti. "En! Sir!" hattunaama vastasi. "Kadetti, näyttäkää kasvonne, tai pidän huolen siitä, että olette ensimmäisten joukossa pihalla tästä oppilaitoksesta!" "Yritäpä pakottaa!" joku huusi peiton alta, ja samalla kaikki huoneista käytävälle valuneet kadetit alkoivat nauraa.

Kapteeni Hitchcock nappasi lähintä kadettia rintapielestä kiinni. "Kadetti Berrien, olisihan se pitänyt arvata, että te olisitte yksi näistä viinankittaajista. Kunhan aamu koittaa, kadutte vielä syntymäänne!" Hitchcock päästi kadetista irti ja lähti reippaasti kävellen pois kohti omaa huonettaan.

Kadetti Berrien hieroi virnuillen kädellään poskeaan. "Kadutte vielä syntymäänne! Äijäparka, eikö se ymmärrä, että me kadutaan sitä jo! Hauskaahan tässä vain pidetään!" Sängyn alta esiin mönkinyt kadetti Murdock nosti kätensä yhtäkkiä ilmaan, hypähti ketterästi pöydän päälle seisomaan, ja humaltuneen järkkymättömällä varmuudella piti elämänsä merkittävimmän puheen: 

"Perhanen Hitchcock! Pojat, meidän pitää taistella oikeudestamme juhlia! Hitchcock ei ymmärrä meidän perustuslaillistoista oikeuttamme juhlia! Meillä on oikeus tähän, valinnanvapauteen ja omaan päätäntömispäätökseen ja tekoon... ja oikeus juhlia! Kapteenista on päästävä! Hakekaa tikarinne, pistimenne ja pistoolinne! Ennen kuin tämä yö on ohitse, Hitchcock on kuollut!"

West Pointin sotilasakatemia, kapteeni Hitchcockin huone, 25.12.1826 klo 4:31

Kapteeni Hitchcock avasi hengästyneenä huoneensa oven ja sulki sen perässään. Hän asettautui sängylleen makaamaan riisumatta univormuaan tai saappaitaan, ja tuijotti kattoon. Hän oli parhaansa mukaan käskyttänyt miehiä lopettamaan, mutta se oli kuin olisi tuuleen huutanut. Ei hänellä tämänlainen tehtävä ollut mielessään, kun hän oli mennyt superintendentti Thayerin puheille. Jotakin ihan muuta hänellä oli ollut mielessään.  Hän oli aina tehnyt kaiken oikein, ja hän halusi viimein saada siitä tunnustusta. Hän ei halunnut paimentaa laumaa humalaisia pikkupoikia.

Ovelta kuului koputus. Kapteeni Hitchcock nousi sängyltään ja avasi oven. Sen takana ei näkynyt ketään, pelkästään autio käytävä. Hitchcock sulki oven ja meni takaisin sängylleen makaamaan. Ovelta kuului taas koputus, mutta käytävässä ei taaskaan näkynyt ketään. Kapteeni Hitccock jäi sulki oven ja jäi sen viereen seisomaan. Kuului koputus. Hän tempaisi oven auki, ja näki kadetin kiitävän pitkin käytävää hihittäen ja katoavan nurkan taakse. Hän meni perässä.

Kapteeni Hitchcock sai helposti kiinni hyvin humalalaisen kadetti Davisin. "Davis!" Hitchcock huudahti. "Hitch!" Davis vastasi, ja levitti kätensä kapteenia halatakseeen. Hitchcock työnsi humalaisen miehen kauemmaksi itsestään.

"Davis, mene huoneeseesi, niin ehkä vältyt pahimmalta rangaistukselta."

"Mutta Ethan, eikun kapu, meillä on joulujuhlat menossa! Pojat salakuljettivat juomaa ja ruokaa tänne, ja niitä on jaettu kaikille tasavertaisesti, mutta ei saa kertoa kapteeni Hitchcockille, häntä ei ole kutsuttu eikä hän pitäisi tästä yhtään."

"Ei pitäisi, ei, Davis. Missä ne juhlat ovat?"

"Minä en tiedä mistään juhlista mitään, minä olin vain menossa minun kaverien luo huoneeseen numero viisi, viisi, viisi, siellä ei ole ketään, sinne ei kannata mennä, mutta pienet juhlat siellä on."  

"Davis, mene huoneeseesi."

Kapteeni Hitchcock oli muutamalla harppauksella huoneen numero viisi ovella ja tempaisi oven auki. Davis ryntäsi samalla ovenavauksella huoneeseen, ja huusi: "Pankaa pois grogi, pojat! Kapteeni Hitchcock tulee!"


West Pointin sotilasakatemia, Pohjoiskasarmi, 25.12.1826 klo 04:50

Kapteeni Hitchcock oli jälleen käskyttänyt miehiä lopettamaan juhlinnan, mutta hän tajusi menettäneensä tilanteen hallinnan. Hän lähti etsimään luutnantti Thorntonia avukseen. Alkoi vaikuttaa siltä, että munatotimellakka oli levinnyt Pohjoisparakkien joka ikiseen huoneeseen ja käytäville. Kaikkialta kuuului metakkaa ja ääniä, laulua ja naurua.

Etsiessään luutnantti Thorntonia  kapteeni Hitchcock löysi tämän kolkattuna käytävältä. Jostakin alkoi kuulua ikkunoiden särkymisen ääniä, ja toisesta suunnasta alkoi kuulua rumpujen soittoa. Alkoi myös kuului kuorossa huudettuna "Kuolema kapteenille! Kuolema kapteenille!"

Kapteeni Hitchcock koki parhaaksi tässä vaiheessa pelastautua omaan huoneeseensa, ja sinne hän myös lähti, väistellen parhaansa mukaan käytävillä konttailevia ja kaatuilevia kadetteja. Hän meni huoneeseensa, sulki oven tiukasti perässään ja lukitsi sen.

West Pointin sotilasakatemia, kapteeni Hitchcockin huone, 25.12.1826 klo 05:00

Kapteeni katseli oveaan ja aprikoi, kuinka kauan se kestäisi. Lauma kadetteja oli taivaltanut hänen ovelleen ja yritti nyt parhaansa mukaan murtaa sitä auki. Humalatilansa takia he eivät kyenneet koordinoimaan yhteistä hyökkäystä ovea vastaan, ja käytävästä kuului kovaäänistä väittelyä. Rakennuksen ulkopuolelta jotkut heittivät kiviä kapteeni Hitchcockin huoneen ikkunan läpi.

Käytävällä äänet pääsivät siihen yhteisymmärrykseen, että paras tapa saada kapteeni ulos olisi savustaa hänet ulos. Alkoi kuulua raahaamisen ääniä, kun oven eteen kasattiin palavia esineitä. Joku lähti etsimään tuluksia. Kapteeni Hitchcock totesi, että hänen olisi parasta yrittää päästä rakennuksesta ulos hakemaan apujoukkoja. Hän alkoi murtaa omaa oveaan huoneestaan käsin, onnistuen siinä helposti.

Äkillisesti vastahyökkäyksestä säikähtänyt kadetti Guion katseli yhdessä muiden kanssa itsekseen murtuvaa ovea. Kadetti Guion nosti vapisevin sormin pistoolinsa ilmaan ja tähtäsi keskelle ovea. Ovi räsähti rikki, ja kapteenin tumma, sadatteleva pää ilmestyi näkyviin, ja vetäytyi saman tien takaisin. Kuin huumaantuneena Guion laukaisi aseen, ja ammus upposi räsähtäen ovenkarmiin. Kapteenin pää ilmestyi jälleen näkyviin, ja sen silmät porautuivat Guioniin. "Guion, nyt sinä viimeisen temppusi teit!" Ja samassa kapteeni Hitchcock ja kadetti Guion olivat käsirysyssä keskellä käytävää.

Muut kadetit hyökkäsivät Hitchcockia päin yhtä aikaa, mutta kapteenilla ei ollut mitään vaikeuksia taistella yksin heitä kaikkia vastaan, sen kuin vain jakeli oikeaa suoraa ja vasenta koukkua joka ilmansuuntaan. Hah, akatemia on tosiaan mennyt piloille, Hitchcock mietti, ei näistä toheloista ole minkäänlaista vastusta. Samassa kadetit heittäytyvät kapteenin päälle ja hautasivat hänet alleen.

Kesken rähinän käytävää pitkin juoksi kadetti Overton, säikähtäneen oloisena, mutta selvinpäin. "Kapteeni Hitchcock, en tiedä mitä täällä tapahtuu! Koko Pohjoisparakki on epäjärjestyksen vallassa!", Overton huusi suurin piirtein sinne päin, missä oletti kapteenin kasassa olevan. 

"Kadetti Overton! Hakekaa komentaja heti paikalle!" kuului kasan alta kapteenin vaimea ääni, ja nyökäten Overton käännähti kannoillaan ja vilisti matkoihinsa.

Kasassa oleva kadetti Farrelly hörppäsi viimeisen kulauksen pullostaan, heitti sen käsistään, nousi horjuen seisomaan kavereidensa päälle, ja huusi: "Pommittajat, se sanoi hakekaa pommittajat! Nyt pojat pitää tarttua aseisiin ja puolustautua!"

Ja niin kaikki Pohjoiskasarmin kadetit tarttuivat kukin parhaansa mukaan aseisiin. Käytäviä pitkin syöksyi hoipertelevia joukko-osastoja pistimet, musketit ja miekat tanassa. He pyrkivät puolustautumaan, ei niin ketään vastaan.

West Pointin sotilasakatemia, piha, 25.12.1826 klo 06:05

Aamuherätys soi Herramme syntymäpäivän kunniaksi ajallaan kauniin kirkkaassa ja kuulassa joulukuun aamussa. Eteläkasarmin hyvin levänneet ja siistit nuorukaiset seisoivat kaikki pihalla ojennuksessa, kuten joka ikinen päivä muutenkin, valmiina taistelemaan isänmaansa ja sotilasakatemiansa puolesta.

Pohjoiskasarmin hyvin juhlineet nuorukaiset lojuivat pihamaalla erilaisissa humalan asteissa. Osa oli paljain jaloin, osan vaatteet olivat riekaleina, osalla ei ollut vaatteita lainkaan. He eivät pystyneet tekemään kunniaa saati seisomaan asennossa. Pohjoiskasarmin pihamaa oli täynnä rikkinäisistä ikkunoista syydettyjä huonekaluja, portaikkojen kaiteita sekä tyhjiä pulloja.

Superintendentti Sylvanus Thayer katseli joukkoa sanomatta sanaakaan. Ainoastaan hänen sieraimensa värisivät. 

West Pointin sotilasakatemia, superintendentti Thayerin työhuone, 25.12.1826 klo 12:03

"Hyvänen aika sentään, mitenkä tässä näin kävi? Viinan salakuljetusta, esimiesten pahoinpitelyä, kapteenin murhayritys, omaisuuden tahallista vahingoittamista! Kolmasosa akatemian kadeteista edelleen humalassa! Tapauksen tutkinta ja oikeudenkäynnit tulevat kestämään vielä pitkään. Heidän erottamisensa tulee olemaan akatemialle kova isku. Haluan koko perhanan Pohjoiskasarmin purettavan!"

"Eipäs tehdä vielä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä, sir. Uskon, että on parempi antaa pölyn laskeutua, kuulustella ihmisiä, ja vasta sitten päättää, miten toimia."

"Teinkö väärin, Williams, kun kuvittelin, että pystyisin muka jotenkin tekemään muutoksia? Eiväthän nämä elukat kykene muuttumaan!"

"Hmm, joulujuhlat lähtivät hieman käsistä, sir. Niinhän sitä sanotaan, että liian paljon liian hyvää voi johtaa vakaviin seurauksiin. Uskon kuitenkin, että tarkoituksena oli vain viattomasti pitää hieman hauskaa. Tuskinpa oli tarkoitus käydä kapteenin päälle ja ampua häntä, sir."

"Onko hän kunnossa?"

"Kyllä vain sir, kapteeni Hitchcock voi olosuhteisiin nähden hyvin. Sitä miestä ei muutama humalainen kloppi kaada."

"No hyvä kuulla. Pitäkää huoli, että hänet ylennetään. Ja Williams, pitäkää erityinen huoli siitä, ettei tieto tästä leviä ulkomaailmaan. Ikinä."

"Tietenkin, sir. En usko, että tämä voisi mitenkään kiinnostaa ketään."