En halua puhua sinulle
Jokohan sitä uskaltaisi mennä? Katsotaanpa ovisilmästä onko reitti selvä. Käytävä näyttää tyhjältä. Kulta, kun äiti sanoo, niin sitten mennään vauhdilla, okei? Aukaisen nyt oven. Voi ei, aukesiko yläkerrassa naapurin ovi? Äkkiä takaisin sisälle ja ovi kiinni, odotellaan ihan hiljaa, että naapuri menee ohitse. Käveleepä hitaasti. Miksi tuon pitää rampata portaikossa, vaikka hissi on keksitty? Meillä on kiire esikouluun, voisiko arvon naapuri myös kiiruhtaa? No niin, nyt on käytävä tyhjä. Nyt mennään. Sitten ratikkaan, otetaan tästä istumapaikat. Hetken ehtii hengähtää. Voi ei, nouseeko tuolta seuraavalta pysäkiltä se ärsyttävä Sanna kyytiin? Nyt äkkiä kaivamaan käsilaukusta kännykkä esiin, ettei vaan tarvitse taas puhua sen kanssa. Kulta, katsopa äidin puolesta, tuleeko tuo täti tänne päin. Katso nyt. Älä katsokaan! Pää alas! Minäpä kurkkaan... Huh, meni onneksi toiseen päähän istumaan. Joka aamu sama juttu. Pitää varmaan hankkia auto, että saa olla rauhassa. No niin, perillä olla...