Rubikonin rannalla

On jälleen ystävänpäivä, ja täällä minä istun yksinäni tuijottamassa kännykkää joka ei soi. Minä, Adonis, miesten mies, jolla on urheilijan vartalo, stoalaisen mieli, taistelijan sielu ja runoilijan sydän -  ja uskomattoman huono tuuri naisasioissa. Ajattelin, että olisin viettänyt tämän illan yhdessä rakkaan Afroditeni kanssa hänen jokavuotisessa ystävänpäivägaalassaan Olympos-vuorella , mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä olenko edes menossa sinne. Afrodite on ilmeisesti unohtanut minut kokonaan. Hän ei vastaa viesteihini enkä edes tiedä miksi on näin. Ja minä kun näin hänen eteensä niin paljon vaivaa. Leivoin hänelle ystävänpäivälahjaksi suklaakakun, koristelin sen sydämillä ja kaikkea. Tiedän, ettei hän ota kakusta palaakaan koska hän on ainaisella laihdutuskuurilla, mutta ajatushan on tärkeintä, vai mitä? Lähtisinkö kuntosalille treenaamaan, yleensä se piristää mieltäni... Ei, ei huvita. Menen aikani kuluksi InstaGodsiin tarkastamaan, minkälaisia viestejä lukuisat ihail...

On helmikuun neljästoista päivä, ja aika jokavuotisten ystävänpäiväjuhlien. Minä, Afrodite, kauneuden ja rakkauden jumalatar, olen jälleen kutsunut kaikki suosikkini täällä Olympos-vuorella juhlimaan tätä päivistä imelintä. Tänä iltana pukeudutaan parhaimpiin, syödään, juodaan ja nautitaan elämästä! Alan valmistautua iltaa varten, tosin, kuinka voisin mahdollisesti tehdä itsestäni enää tämän kauniimpaa? Kävin äsken hakemassa postini, ja luonnollisesti postilaatikkoni pursuili kortteja ja viestejä lukemattomilta ihailijoiltani. Mistäköhän löydän aikaa sille, että selailisin nämä kaikki läpi? Kas, kaikista isoin kortti, vaaleanpunaisessa tuoksuvassa kirjekuoressa. Tämä on selvästikin luettava nyt heti. Kannessa lukee: Meren aalloista synnyit sinä, Afrodite, kaikkein kaunein jumalatar, ja tänä ystävänpäivänä toivon sinulle...   Ooh, kuinka suloista! Aukaisen kortin... ... vain ja ainoastaan pahaa! Et tänäkään vuonna kutsunut minua juhliisi, joten kiroan nimeäsi ja sitä päivää jona s...