Rubikonin rannalla

On jälleen helmikuun neljästoista päivä. Rakkauden ja ystävyyden päivä! Ja minä, Hera, avioliiton jumalatar, olen valmiina kostamaan katkerasti kaikki kokemani vääryydet! Pitää vain hetki miettiä, mitä ne voisivat tänään olla. Argos, missä olet? Tui tui! Siellähän sinä olet, oma lemmikkini. Ota hieman linnunsiemeniä... Arvaa, miksi en luota kehenkään muuhun kuin sinuun, Argos? Koska joka ikinen tuntemani Olympoksen asukki on pettänyt luottamukseni! En ymmärrä miksi minua kohdellaan aina niin huonosti. Entä sitten, vaikka vuodankin eteenpäin kaikki minulle uskotut salaisuudet? Vaikka puhunkin kaikista selän takana pahaa? Vaikka kostankin kaikille kaiken? He eivät ymmärrä minua, Argos, eivätkä ansaitse luottamustani.  Illalla olisi elostelevan aviomieheni Zeuksen kevytkenkäisen adoptiotyttären Afroditen jokavuotiset ystävänpäiväbileet , mutta enpä tiedä viitsinkö edes mennä sinne. Olen edelleen näreissäni siitä, että viime vuoden juhlissa nousuhumalainen Paris väitti Afroditen olevan...

Sinä päivänä olin tehnyt pitkää päivää kirjastossa, ja ollessani juuri laittamassa hyllyyn paikalleen paksua Suomi-Hollanti-Suomi -sanakirjaa sinä kurottauduit sulokkaasti ohitseni ottaaksesi saman teoksen. Hajuvetesi taivaallisen sitruksinen tuoksu ympäröi minut, ja kuin elokuvissa katseemme kohtasivat. Aika pysähtyi, universumi etsi uutta paikkaansa, sitten pudotin paksun sanakirjan avonaisten sandaalien somistamille varpaillesi. Hetkeä myöhemmin asetellessani jääpussia mustuneiden varpaittesi päälle kysyin nimeäsi ja ehdotin, että korvaukseksi aiheuttamastani vammasta veisin sinut kahville, sanoit, että et oikeastaan välittänyt kahvista, mutta ehkä keksisin jotakin vastaavaa  vastasin, että eihän kahvia voi mitenkään millään korvata  sanoit, että miten olisi vaikka illallinen  vastasin, että illallinen ei ole lainkaan verrattavissa kahviin  sanoit, että pitääkö minulle rautalangasta vääntää vastasin, että mitä oikein tarkoitat  sanoit, että etkö tosia...

Otetaan mies ja otetaan häneltä pois kaikki miehen henkiset ominaispiirteet. Pois hidasjärkisyys ja putkiaivoisuus, tilalle tunneälyä ja empatiaa. Tehdään ulkoisesti mies, joka on henkisesti nainen. Miehen tulee olla pitkä ja komea. Silmien tulee olla siniset ja hampaiden häikäisevän valkoiset. Hivenen parransänkeä ja tummat lyhyet kiharat. Mies pukeutuu tyköistuviin, muodikkaisiin merkkivaatteisiin. Ulkomuotonsa on huoliteltu, samalla huoleton.  Mies on lihaksikas ja voimakas ja hän harrastaa kiinnostavia urheilulajeja, kuten ratsastusta ja paritansseja. Hän soittaa klassista kitaraa, pianoa ja klarinettia. Mies on rikas perijä, asuu isossa maalaiskartanossa, jossa hän hoitaa puutarhaansa keskustellen samalla lintujen kanssa. Hän osaa korjata vuotavan putken lausuen samalla sonetteja. Miehellä on synkkä salaisuus, joka on muovannut hänestä sen henkilön, joka hän tänä päivänä on. Hän on kokenut mutta kokematon, tasapainoinen mutta tunteellinen. Hän puhuu useita kieliä sujuvasti, on...

No et ole, ainakaan tässä blogissa, sillä kyseinen köyhyysrajalla kituuttava kynäniekka eli Haamukirjailija otti ja lähti ulkomaille karkuun velkojiaan. Miten mahtaa taloudellisesti tiukkaan paikkaan joutuneen ja matkailua koko sydämestään vihaavan taiteilijan käydä? Voit seurata Haamukirjailijan matkan edistymistä osoitteessa https://oghaamukirjailija.blogspot.com/ Englanniksi osoitteessa  https://ogghostwriter.blogspot.com/  

On jälleen ystävänpäivä, ja täällä minä istun yksinäni tuijottamassa kännykkää joka ei soi. Minä, Adonis, miesten mies, jolla on urheilijan vartalo, stoalaisen mieli, taistelijan sielu ja runoilijan sydän -  ja uskomattoman huono tuuri naisasioissa. Ajattelin, että olisin viettänyt tämän illan yhdessä rakkaan Afroditeni kanssa hänen jokavuotisessa ystävänpäivägaalassaan Olympos-vuorella , mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä olenko edes menossa sinne. Afrodite on ilmeisesti unohtanut minut kokonaan. Hän ei vastaa viesteihini enkä edes tiedä miksi on näin. Ja minä kun näin hänen eteensä niin paljon vaivaa. Leivoin hänelle ystävänpäivälahjaksi suklaakakun, koristelin sen sydämillä ja kaikkea. Tiedän, ettei hän ota kakusta palaakaan koska hän on ainaisella laihdutuskuurilla, mutta ajatushan on tärkeintä, vai mitä? Lähtisinkö kuntosalille treenaamaan, yleensä se piristää mieltäni... Ei, ei huvita. Menen aikani kuluksi InstaGodsiin tarkastamaan, minkälaisia viestejä lukuisat ihail...

Täällä sitä sitten ollaan, Soulissa, Etelä-Koreassa. Jouduin pakenemaan sähkölaitoksen velkojia ulkomaille asti. Otin siis pikavipin, ostin satunnaisen lentolipun ja päädyin tänne. Nyt istun paikallisella metroasemalla kirjoittamassa kirjaani, sillä minulla ei ole varaa mennä hotelliin yötä. Ei tässä mitään, täällä on oikeastaan ihan hyvä työskennellä, vaikkei tämä tietenkään vedä vertoja kotikartanolleni. Tarvitsen kuitenkin työrauhaa, ja täällä kukaan ei välitä minusta pätkääkään. Eli keskittymiskykyni on taattu… Pukumies: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa? Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Haluaisin tarjota teille upean mahdollisuuden. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi. Etkö huomaa, että istun tässä ihan vain itsekseni jupisemassa? En ole kiinnostunut mistään mitä yrität minulle tuputtaa. Näetkö tämän mustekynän? Älä luulekaan, etten epäröi roiskuttaa mustetta vastaprässätylle paidallesi, jollet heti lakkaa häiritsemästä minua. Pois siitä, hus! Pukumies: Haluaisitteko pelata ka...

Tammikuu tarkoittaa kahta asiaa: kuntoilua ja itsensä uudelleen keksimistä. Haluat kenties laihduttaa kilon tai kaksi, jäntevöityä ja kiinteytyä? Haluat myös sivistää itseäsi, laajentaa sanavarastoasi, brassailla lukeneisuudellasi? Kuntolukupiiri on ratkaisu kaikkiin ongelmiisi, sillä täällä kuntoillaan lukiessa ja luetaan kuntoillessa. Tervetuloa siis treenaamaan! Ota vaan rohkeasti paikkasi piirissä, ja sitten aloitetaan! Aloitetaan kevyesti, eli ojennetaan käsi ja otetaan esiin Veronica Henryn Kuinka rakastua kirjakaupassa . Yy kaa koo, tällainen lueskelu sopii ensikertalaisille, yy kaa koo, varsinkin jos pohjakunto on huono, kannattaa aloittaa kevyesti, eteen taa, eteen taa, kokeneemmat voivat napata sieltä lisäksi jotakin Lucinda Rileylta jos siltä tuntuu, ja pyörähdys! Seuraavaksi siirrytään hieman haastavampiin kuvioihin, jotta varmasti saadaan veri kiertämään ja treeni tuntumaan jossakin. Otetaan esiin Kuolleenmeren kirjakääröjen uusin ja tarkastettu kriittinen painos, ja sitt...

Vuokrahuoneistossa kerrostalossa asui kirjailija, ja tätä kyseistä kirjailijaa on alkanut ottaa koko asia päähän! Halajan takaisin synkeään kartanooni, mutta joudun kerryttämään lisää säästöjä saadakseni kartanon sähkölaskut maksettua. Vuokrahuoneistossani on lähes mahdotonta tehdä keskittyneesti kirjoitustöitä, kiitos naapureilta kantautuvien äänien, joten olen pakannut kirjoituskääröni ja sulkakynäni etsiäkseni rauhallista työhuonetta. Varastin kulkulätkän ärsyttävältä yläkerran naapuriltani hänen tehdessään intervalliharjoituksia kerrostalon portaikossa, ja olen matkalla kirjoittamaan hänen käyttämälleen kuntosalille. On keskiyö, joten oletan, että saan työskennellä rauhassa. Perillä, salin ovi lätkällä auki ja töihin. Kuntosali! Maan alla sijaitseva ikkunaton huone, jossa kärsivät sielut rääkkäävät itseään kauhistuttavilla kidutusvälineillä. Itse ilma on kyllästetty epätoivon löyhkällä. Näiden seinien sisällä kipu on ainaista eikä piinalle näy loppua. Tulee ihan mieleen...

Arvaa, mikä minusta on hauskaa? Keilaaminen. Olen perustanut olohuoneeseeni oman keilaradan, ja tykkään keilata yleensä kahdelta aamuyöllä. PAUK JYTIN JYTIN KLANG Arvaa, mikä myös on hauskaa? Painonnosto. Tykkään nostella rautaa aina kun mahdollista, paukautan painot lattiaan ja luonnollisesti karjun. DUDUM KRAARGH Olen urheilullinen mies, eli en ole koskaan paikoillani. Tykkään kävellä asunnossani edestakaisin, yöllä ja päivällä, pitää saada kardiotreeniä, ees taas ees taas. Olen kuulemma kanta-astuja, en oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on taatusti jotakin miehekästä. DUM DUM DUM DUM Tykkään pitää sisällä kenkiä jalassa, sillä mielestäni on hauskaa kun kengänkannat kopisevat lattialla, ja ei, en tykkää pitää mattoja lattioilla, matot keräävät pölyä eikä kengät kopise yhtään kivasti matoilla. KOP KOP KOP KOPITI KOP KOP Koripallo pomppii nätisti tässä parkettilattialla. POMP POMP POMP Mitenköhän rullalauta kääntyy tuossa olohuoneen ja keittiön kulmassa? ROLL ROLL ROLL Tykkä...

Pyhäinpäivän illan pimeydessä ei liiku yksikään elävä sielu vapaaehtoisesti,  ja sinäkin olet päättänyt viettää haamuaaton rauhallisesti omassa kodissasi. Istut nojatuolissa asuntosi olohuoneessa, aikomuksenasi rentoutua pitkän ja uuvuttavan työviikon jälkeen. Ojentaudut kohti olohuoneen pöydällä odottavaa, höyryävän kuumaa kaakaokuppia, ja otat juomasta pitkän, nautinnollisen hörpyn. HÖRPS NJAMI Kurotat ottamaan pöydällä olevasta astiasta käärepaperiin käärityn karamellin. Hitaasti ja huolellisesti kaivat namin esiin käärepaperistaan RAPIRAPIRAPI pistän herkun suuhusi, ja syödessäsi kuuntelet, kuinka surut, murheet ja huolet lentävät ohitsesi kuin parvi pikkulintuja VIUH VIUH VIUH ja tunnet viimeinkin rentoutuvasi. Mutta sitten valitettavasti ovikello soi PIM POM Nouset huokaisten nojatuolista, lasket kaakaokupin pöydälle ja otat karkkikipon käteesi. Olet osannut varautua tämäniltaisia karkkikeppostelijoita varten. Kävelet eteiseen, avaat ulko-oven ja huomaat, että oven takana ei ...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...

Psst! Olisiko sinulla hetki aikaa pysähtyä juttelemaan? Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä! Katsos, minä ja Carlo tässä etsimme uusia jäseniä perheyhtiöömme. Tarvitsemme kipeästi uutta verta pyörittämään bisneksiä jäsenistömme ikääntyessä ja loppujen tapellessa keskenään. Minä olen tämän rekrytointioperaation aivot ja Carlo on… assistenttini. Carlo, sano päivää pikku ystävälleni!     Näytät kunnianhimoiselta hepulta. Kiinnostaisiko sinua tehdä helppoa rahaa? Perheemme tuottoisaa erityisosaamista on nimittäin tavaran välittäminen ja välistä vetäminen, salakuljetus, musta pörssi, kiristäminen, monopolit, kartellit, korruptio… Eihän sinulla muuten ole yhteyksiä poliisiin tai oikeuslaitokseen? Ei? No hyvä, se olisi hieman vaikeuttanut asioita. Bisnes pyörii mainiosti silloin, kun kukaan ei ole tunkemassa nokkaansa meidän asioihimme! Carlo, oletko huomannut epäilyttävää liikehdintää missään? Etkö? No hyvä. Olet varmaan huomannut, että päätöksentekijät harvemmin tekevä...

On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saadakseni laskut ...

Minä, Maximus Intellectus Alienus, Intergalaktisten iskujoukkojen päästrategi ja tähtilaivasto Kentaurin komentajakenraali, olen saapunut tälle planeetalle tekemään sen, mihin sen kurjat kansalaiset eivät matalamielisyydessään ole kyenneet. Olen täällä palauttaakseni sivistyksen tähän vihoviimeiseen rotankoloon. Seuraavaksi esityslistani asiasta. Sosiaalinen media kielletään kokonaan. Internetiä saa jatkossa käyttää vain korkeakulttuurin nimissä. Linnunlaulu on jatkossa ainoa ulkotiloissa sallittava musiikki. Klassinen musiikki on jatkossa ainoa sisätiloissa sallittava musiikki. Kirjastoissa käymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus: korttia on höylättävä ja usein, muussa tapauksessa lähetetään rangaistussiirtolaan Andromedan galaksiin. Koululaisten on jatkossa vietettävä joka päivä koulun jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Koululaisten vanhempien on jatkossa vietettävä joka päivä töiden jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Jokainen, joka kehuskelee sillä e...

On kuutamoinen yö, kun kuljet katua pitkin kohti edessäsi kohoavaa kolkkoa kartanoa. Kartanon edustalla sinua odottaa salaperäinen punatukkainen nainen mustassa iltapuvussaan. Nainen toivottaa sinut tervetulleeksi kehottaen sinua käymään peremmälle kartanoon. Rapistuvalta seinältä erotat juuri ja juuri sanat Hotelli Misofonia. Astut ovesta sisään pimeyteen, ja ovi sulkeutuu takanasi. saranat narisevat NARINNARIN Sanotaan, että kukaan ei tässä hotellissa vierailtuaan ole onnistunut säilymään järjissään, joten tietenkin päätit testata, kauanko itse kestäisit kauhujen kartanossa; olet aina ollut sillä tavalla erikoinen. Kävelet punatukkaisen naisen johdattamana eteiskäytävää pitkin sisemmälle kartanoon. Hetken kuluttua huomaat saapuneesi himmeästi valaistuun ruokasaliin, jonka ikkunat on pimennetty paksuilla verhoilla. Harvalukuiset hotellivieraat istuvat aterioimassa siellä täällä ympäri salia. Läheisessä pöydässä istuva silmälasipäinen mies kohottaa katseensa lautasestaan jääden tuijot...

Annapa kun setä näyttää miten tilanne otetaan haltuun silloin, kun luennoitsija on äkillisesti estynyt pääsemästä paikalle. Että jos ojennat sen mikrofonin tänne, kiitos! Hei vaan kaikki ja tervetuloa tänne... laitetaanko siihen taululle näkyviin… eli tervetuloa seminaariin nimeltä   Miehet selittävät sinulle asioita: miesselittäminen eli “mansplaining” sosiaalisena konstruktiona Asiantuntijana filosofian tohtori Ritva Soljanen ja järjestäjänä Voipiolaakson Naistoimikunta. Ritva on valitettavasti estynyt pääsemästä paikalle, mutta minä olen hänen aviomiehensä ja sen verran hänen konferenssejaan seurannut, että osaan vetää luennon hänen puolestaan kuin vettä vaan. Eli mitä on miesselittäminen eli kansainvälisittäin mansplainaus? Se on sitä, kun mies selittää naiselle asioita. Ongelmaksi tässä ilmiössä on kuulemma muodostunut se, miten herkästi nykyajan naiset ottavat nokkiinsa siitä, kun heille yrittää ystävällisesti ja pyytämättä antaa opastusta. Minäpä selitän teille ilmiön myönte...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää ve...