Rubikonin rannalla

Kolme osaa nitroglyseriiniä ja yksi osa piimaata, ensimmäinen räjähtämistä ja toinen vakauttamista varten. Tämä on maailmanhistoriaa mullistanut dynamiitin kaava, jonka ruotsalainen kemisti Alfred Nobel vahingossa keksi. Sen kehittämiseen vaadittiin lukematon määrä työtunteja, kokeita, räjähdyksiä, tuhoutuneita taloja, poliittisia vastoinkäymisiä, keksijän mielenterveys ja maine, hirvittävä määrä ihmishenkiä - sekä pieni tippa hyvää tuuria. Elettiin 1800-luvun puoliväliä. Maailma oli modernisoitumassa, ja junaratojen määrä lisääntyi Euroopassa. Jotta rautateistä saataisiin mahdollisimman tehokkaita, niiden tieltä piti räjäyttää kaikki mahdollinen kiviaines pois. Vahvistuva kaivosteollisuus tarvitsi myös kipeästi edullisia räjähteitä toimiakseen tehokkaasti. Työmailla oli ennen käytetty irtonaista mustaruutia, mutta sen panostaminen oli aikaavievää ja hankalaa puuhaa. Tutkijat ympäri maailmaa työskentelivät nitroglyseriinin parissa kehittääkseen siitä toimivan ja turvallisen työkalun. N...

Oli kerran mies, joka tekemillään valinnoilla onnistui tuhoamaan kaiken hyvän elämästään. Hän vieraannutti lähes kaikki tuntemansa ihmiset, tuotti tärkeimmilleen pettymyksen, ja päätyi lopulta onnettomaksi, katkeraksi ja yksinäiseksi. Hänen surkea tarinansa soittaa suomalaisten sielunkieliä kuin lumoojatar sistrumia, ja miehestä kertova kirja valittiin Ylen Vuosisadan kirja -yleisönäänestyksen voittajaksi vuonna 2017. Mika Waltarin loppuvuodesta 1945 julkaistu Sinuhe egyptiläinen on voimallinen kuvaus muinaisesta Egyptistä, sen kulttuurista ja ihmisistä sekä miehestä, joka ihmisten ympäröimänä kuvailee eläneensä yksinäisenä kaikki elämänsä päivät. Kaikista lukemistani kirjoista Sinuhe on edelleen se, johon useimmiten palaan ajatuksissani. En niinkään tarinan takia kuin juuri pessimistisen ihmiskuvauksensa ansiosta. Sen rehellisyys kiehtoo minua. Sinuhe on läpikotaisin ihmisyyteen ja itseensä pettynyt, eikä usko parempaan huomiseen. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva" ...

Joulukuun seitsemäs päivä on siinä mielessä erikoinen päivä, että tänään kulminoituvat kahden suuren ajattelijan elämänkaaret, toisen loppuen ja toisen alkaen. Tänä päivänä Cicero kuoli ja Chomsky syntyi. Marcus Tullius Cicero (s. 3.1.106 eaa.- k. 7.12.43 eaa.), eurooppalaisen humanismin isä, latinan kielen mestari, timanttisten puheiden laatija, usean alan asiantuntija ja erittäin tuottelias kirjailija. Avram Noam Chomsky (s. 7.12.1928), yksi aikamme siteeratuimpia ajattelijoita, kognitiotieteen perustajäsen, vaikuttaja kielitieteessä, analyyttisessä filosofiassa, aatehistoriassa ja poliittisessa kritiikissä. Nämä kaksi herraa edustavat sellaisia ihmisiä, joille ei näennäisesti tuota mitään vaikeuksia vaikuttaa eri tieteenaloilla. Ajattelullaan ja työpanoksellaan heistä kumpikin on puskenut ihmiskuntaa eteenpäin. Voisiko nykyihminen edes kyetä vastaavaan? Maailma on täynnä osaavia, älykkäitä ihmisiä, joista varmasti usealla on paljon tietoa ja taitoa eri aloilta, mutta v...