Minä olen läsnä
Aina on ollut ja aina on oleva niin, että minä olen läsnä. Olen alkujen ja loppujen jumala, porttien, muutoksen, ajan, matkanteon ja oviaukkojen jumala. Sijaitsen maan rajoilla ja taivaan ääripäässä, kahdessa paikassa yhtä aikaa. Minä olen siirtymäaika sodan ja rauhan välillä, aukaisen ovet kaaoksen tullessa ja suljen ne vakauden saapuessa. Olen välitila barbaariuden ja sivistyksen, ruraaliuden ja urbaaniuden, nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Kun elämässä tapahtuu muutoksia, minä olen läsnä. Oli muutos sitten abstraktia tai konkreettista, pyhää tai maallista, minä olen läsnä. Matka menneestä tulevaan, yhdestä olotilasta seuraavaan, minä olen läsnä. Silloin, kun jalkasi kuljettavat sinut kotitalosi kynnyksen ylitse ja kohti uusia seikkailuja, minä olen läsnä. Minulla on kahdet kasvot, näen samanaikaisesti sekä eteen- että taaksepäin, sekä sisä- että ulkopuolella, ilman, että minun tarvitse liikahtaa minnekään. Näen samanaikaisesti sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Katson taaksepäin...