Rubikonin rannalla

On jälleen helmikuun neljästoista päivä. Rakkauden ja ystävyyden päivä! Ja minä, Hera, avioliiton jumalatar, olen valmiina kostamaan katkerasti kaikki kokemani vääryydet! Pitää vain hetki miettiä, mitä ne voisivat tänään olla. Argos, missä olet? Tui tui! Siellähän sinä olet, oma lemmikkini. Ota hieman linnunsiemeniä... Arvaa, miksi en luota kehenkään muuhun kuin sinuun, Argos? Koska joka ikinen tuntemani Olympoksen asukki on pettänyt luottamukseni! En ymmärrä miksi minua kohdellaan aina niin huonosti. Entä sitten, vaikka vuodankin eteenpäin kaikki minulle uskotut salaisuudet? Vaikka puhunkin kaikista selän takana pahaa? Vaikka kostankin kaikille kaiken? He eivät ymmärrä minua, Argos, eivätkä ansaitse luottamustani.  Illalla olisi elostelevan aviomieheni Zeuksen kevytkenkäisen adoptiotyttären Afroditen jokavuotiset ystävänpäiväbileet , mutta enpä tiedä viitsinkö edes mennä sinne. Olen edelleen näreissäni siitä, että viime vuoden juhlissa nousuhumalainen Paris väitti Afroditen olevan...

Olipa kerran eräässä kaukaisessa maassa nainen, joka päätti kostaa kaikki pitkän elämänsä aikana kokemansa vääryydet. Hänestä tuli säälimätön kostaja, lähihistorian suurimman puhdistuksen aikaansaanut voima. Hän vaani misogynistejä, sovinisteja, sukupuolten välisen palkkaeron ylläpitäjiä, naisvaltaisten alojen palkkojen polkijoita, terveyskeskusten ja sairaaloiden sulkijoita, hyvinvointiyhteiskunnan rapauttajia, koulutuksen alasajajia ja eläkeläisten säästöjen ryöstäjiä, ja voi niitä jotka hänen tielleen osuivat. Eikä kukaan koskaan osannut epäillä häntä, sillä hän oli yhteiskunnalle näkymätön. Muorisorikollisuus – kun on aikaa ja todellisia rikollisia tapettavana.