Rubikonin rannalla

On jälleen helmikuun neljästoista päivä. Rakkauden ja ystävyyden päivä! Ja minä, Hera, avioliiton jumalatar, olen valmiina kostamaan katkerasti kaikki kokemani vääryydet! Pitää vain hetki miettiä, mitä ne voisivat tänään olla. Argos, missä olet? Tui tui! Siellähän sinä olet, oma lemmikkini. Ota hieman linnunsiemeniä... Arvaa, miksi en luota kehenkään muuhun kuin sinuun, Argos? Koska joka ikinen tuntemani Olympoksen asukki on pettänyt luottamukseni! En ymmärrä miksi minua kohdellaan aina niin huonosti. Entä sitten, vaikka vuodankin eteenpäin kaikki minulle uskotut salaisuudet? Vaikka puhunkin kaikista selän takana pahaa? Vaikka kostankin kaikille kaiken? He eivät ymmärrä minua, Argos, eivätkä ansaitse luottamustani.  Illalla olisi elostelevan aviomieheni Zeuksen kevytkenkäisen adoptiotyttären Afroditen jokavuotiset ystävänpäiväbileet , mutta enpä tiedä viitsinkö edes mennä sinne. Olen edelleen näreissäni siitä, että viime vuoden juhlissa nousuhumalainen Paris väitti Afroditen olevan...

Sinä päivänä olin tehnyt pitkää päivää kirjastossa, ja ollessani juuri laittamassa hyllyyn paikalleen paksua Suomi-Hollanti-Suomi -sanakirjaa sinä kurottauduit sulokkaasti ohitseni ottaaksesi saman teoksen. Hajuvetesi taivaallisen sitruksinen tuoksu ympäröi minut, ja kuin elokuvissa katseemme kohtasivat. Aika pysähtyi, universumi etsi uutta paikkaansa, sitten pudotin paksun sanakirjan avonaisten sandaalien somistamille varpaillesi. Hetkeä myöhemmin asetellessani jääpussia mustuneiden varpaittesi päälle kysyin nimeäsi ja ehdotin, että korvaukseksi aiheuttamastani vammasta veisin sinut kahville, sanoit, että et oikeastaan välittänyt kahvista, mutta ehkä keksisin jotakin vastaavaa  vastasin, että eihän kahvia voi mitenkään millään korvata  sanoit, että miten olisi vaikka illallinen  vastasin, että illallinen ei ole lainkaan verrattavissa kahviin  sanoit, että pitääkö minulle rautalangasta vääntää vastasin, että mitä oikein tarkoitat  sanoit, että etkö tosia...

Otetaan mies ja otetaan häneltä pois kaikki miehen henkiset ominaispiirteet. Pois hidasjärkisyys ja putkiaivoisuus, tilalle tunneälyä ja empatiaa. Tehdään ulkoisesti mies, joka on henkisesti nainen. Miehen tulee olla pitkä ja komea. Silmien tulee olla siniset ja hampaiden häikäisevän valkoiset. Hivenen parransänkeä ja tummat lyhyet kiharat. Mies pukeutuu tyköistuviin, muodikkaisiin merkkivaatteisiin. Ulkomuotonsa on huoliteltu, samalla huoleton.  Mies on lihaksikas ja voimakas ja hän harrastaa kiinnostavia urheilulajeja, kuten ratsastusta ja paritansseja. Hän soittaa klassista kitaraa, pianoa ja klarinettia. Mies on rikas perijä, asuu isossa maalaiskartanossa, jossa hän hoitaa puutarhaansa keskustellen samalla lintujen kanssa. Hän osaa korjata vuotavan putken lausuen samalla sonetteja. Miehellä on synkkä salaisuus, joka on muovannut hänestä sen henkilön, joka hän tänä päivänä on. Hän on kokenut mutta kokematon, tasapainoinen mutta tunteellinen. Hän puhuu useita kieliä sujuvasti, on...

Kaikki ne ihmiset, joiden kanssa keskustelet päivittäin. Osaa heistä et ole tavannut koskaan. Yksi asuu Australiassa, toinen Kiinassa, kolmas aivan naapurustossasi. Juttelet heidän kanssaan, vaihdatte valokuvia, videoita ja ajatuksia. Aamulla juotte yhdessä aamukahvit, illalla toivotatte hyvät yöt. Yhdessä siedätte arkea ja juhlitte syntymäpäiviä. Ihastutte, vihastutte, riitelette ja estätte toisenne. Pyrit näyttämään heille vain parhaat puolesi, edustavat kuvasi ja edustavat tapahtumasi, ja he toimivat samalla tavalla. Osa puhuu totta, osa valehtelee, osa on oikeita ihmisiä, osa pelkkiä botteja.  Päivästä toiseen, vuodesta seuraavaan, seuraat herkeämättä niitä ihmisiä, jotka elävät kännykässäsi kanssasi. 

  Kesän keijuja Niin lyhyen aikaa Tääl' viihtyvät.

  ... täällä taas, kohta jo ohitse, minne sinulla on aina niin kova kiire?