Rubikonin rannalla

Olipa kerran eräässä kaukaisessa maassa nainen, joka päätti kostaa kaikki pitkän elämänsä aikana kokemansa vääryydet. Hänestä tuli säälimätön kostaja, lähihistorian suurimman puhdistuksen aikaansaanut voima. Hän vaani misogynistejä, sovinisteja, sukupuolten välisen palkkaeron ylläpitäjiä, naisvaltaisten alojen palkkojen polkijoita, terveyskeskusten ja sairaaloiden sulkijoita, hyvinvointiyhteiskunnan rapauttajia, koulutuksen alasajajia ja eläkeläisten säästöjen ryöstäjiä, ja voi niitä jotka hänen tielleen osuivat. Eikä kukaan koskaan osannut epäillä häntä, sillä hän oli yhteiskunnalle näkymätön. Muorisorikollisuus – kun on aikaa ja todellisia rikollisia tapettavana.

Psst! Olisiko sinulla hetki aikaa pysähtyä juttelemaan? Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä! Katsos, minä ja Carlo tässä etsimme uusia jäseniä perheyhtiöömme. Tarvitsemme kipeästi uutta verta pyörittämään bisneksiä jäsenistömme ikääntyessä ja loppujen tapellessa keskenään. Minä olen tämän rekrytointioperaation aivot ja Carlo on… assistenttini. Carlo, sano päivää pikku ystävälleni!     Näytät kunnianhimoiselta hepulta. Kiinnostaisiko sinua tehdä helppoa rahaa? Perheemme tuottoisaa erityisosaamista on nimittäin tavaran välittäminen ja välistä vetäminen, salakuljetus, musta pörssi, kiristäminen, monopolit, kartellit, korruptio… Eihän sinulla muuten ole yhteyksiä poliisiin tai oikeuslaitokseen? Ei? No hyvä, se olisi hieman vaikeuttanut asioita. Bisnes pyörii mainiosti silloin, kun kukaan ei ole tunkemassa nokkaansa meidän asioihimme! Carlo, oletko huomannut epäilyttävää liikehdintää missään? Etkö? No hyvä. Olet varmaan huomannut, että päätöksentekijät harvemmin tekevä...

Suunnitelma oli vaarallinen, mutta mies oli päätöksensä tehnyt. Hänet oli palkattu pariisilaiseen museoon tekemään lasivitriinejä historiallisesti arvokkaille maalauksille, ja hän oli ottanut työn vastaan taka-ajatuksin. Hänen suorittamaansa rikosta on kuvailtu 1900-luvun loisteliaimmaksi taidevarkaudeksi, ja se meni kaikessa yksinkertaisuudessaan näin; illalla mies piiloutui museon varustekaappiin, aamulla hän astui kaapista ulos, otti taulun seinältä ja muina miehinä käveli museon ovesta ulos, kadoten katujen vilinään kainalossaan kuva salaperäisesti hymyilevästä naisesta.  Tehtävä oli suoritettu ja Leonardo da Vincin Mona Lisa varastettu! Meni lähes vuorokausi, ennen kuin Louvren henkilökunta havaitsi varkauden, oletettuaan sitä ennen taulun olevan puhdistettavana tai kenties valokuvattavana. Vaikutti siltä, että maalaus oli kadonnut maan nielemänä, ja pian salaperäinen rikos herätti lehdistön kiinnostuksen. Elettiin vuotta 1911. Sanomalehdet olivat juuri alkaneet yleistyä, ja ...