Rubikonin rannalla

En ymmärrä paljoa, mutta ymmärrän sen verran, että olen sattumalta tehnyt merkittävän löydön. Niilin suisto keskellä kuivaa kautta, kuumuus niin paahtavaa, että kalliolla voisi paistaa kananmunan. Apinanleipäpuun latvassa istuva valkea iibislintu tarkkailee maisemaa käyrää nokkaansa heilutellen, ja vierelläni aukeaa karu ja luotaantyöntävä autiomaa. Olen jo kahden päivän ajan kaivanut kuivuneella rantatörmällä linnoitukselle perustoja. Joka paikkaa kolottaa ja selkääni särkee, hampaani ovat niin kipeät, etten saa säryiltäni öisin nukuttua. Olen jatkuvasti nälissäni, mutta silti on jatkettava, sillä on vain ajan kysymys, ennen kuin britit ja ottomaanit hyökkäävät.   Saavuttaaksemme tämän maan rikkaudet on komppaniamme marssinut Napoleonin käskystä pysähtymättä läpi Euroopan. Emme me tänne kukaan halunneet tulla, lähdimme vain, koska meillä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Vitsalla meidät on matkaan ajettu, ja siitä, kun olen viimeksi kotikyläni nähnyt, on jo useampi vuosi aikaa. Joka...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Omassa ajassani on käyty keskustelua siitä, miten naisjohtajien tulisi käyttäytyä vapaa-ajallaan. Kukapa olisi parempi kertomaan asiasta mielipidettään, kuin yksi historian tärkeimmistä ja rankimmin bailaavista naishallitsijoista? Aleksandria! Muinaisen Egyptin vauras ja hyvinvoiva pääkaupunki 40 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kuljen pitkin kaupungin auringonpaahtamia katuja, ohi temppeleiden, Museionin ja kirjaston, kohti suurta kuninkaallista palatsia, jonka loistossa hän asuu; dramaattinen, häikäilemätön ja julma, Ptolemaioksen suvun loppuhuipentuma, muinaisen valtakunnan viimeinen hallitsija - Kleopatra VII Filopator. Kleopatra on paennut keskipäivän hellettä kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseensa, epäilemättä punoakseen juoniaan siitä, miten kukistaa vihollisensa tulevissa taisteluissa. Huonetta...