Rubikonin rannalla

On jälleen helmikuun neljästoista päivä. Rakkauden ja ystävyyden päivä! Ja minä, Hera, avioliiton jumalatar, olen valmiina kostamaan katkerasti kaikki kokemani vääryydet! Pitää vain hetki miettiä, mitä ne voisivat tänään olla. Argos, missä olet? Tui tui! Siellähän sinä olet, oma lemmikkini. Ota hieman linnunsiemeniä... Arvaa, miksi en luota kehenkään muuhun kuin sinuun, Argos? Koska joka ikinen tuntemani Olympoksen asukki on pettänyt luottamukseni! En ymmärrä miksi minua kohdellaan aina niin huonosti. Entä sitten, vaikka vuodankin eteenpäin kaikki minulle uskotut salaisuudet? Vaikka puhunkin kaikista selän takana pahaa? Vaikka kostankin kaikille kaiken? He eivät ymmärrä minua, Argos, eivätkä ansaitse luottamustani.  Illalla olisi elostelevan aviomieheni Zeuksen kevytkenkäisen adoptiotyttären Afroditen jokavuotiset ystävänpäiväbileet , mutta enpä tiedä viitsinkö edes mennä sinne. Olen edelleen näreissäni siitä, että viime vuoden juhlissa nousuhumalainen Paris väitti Afroditen olevan...

On jälleen ystävänpäivä, ja täällä minä istun yksinäni tuijottamassa kännykkää joka ei soi. Minä, Adonis, miesten mies, jolla on urheilijan vartalo, stoalaisen mieli, taistelijan sielu ja runoilijan sydän -  ja uskomattoman huono tuuri naisasioissa. Ajattelin, että olisin viettänyt tämän illan yhdessä rakkaan Afroditeni kanssa hänen jokavuotisessa ystävänpäivägaalassaan Olympos-vuorella , mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä olenko edes menossa sinne. Afrodite on ilmeisesti unohtanut minut kokonaan. Hän ei vastaa viesteihini enkä edes tiedä miksi on näin. Ja minä kun näin hänen eteensä niin paljon vaivaa. Leivoin hänelle ystävänpäivälahjaksi suklaakakun, koristelin sen sydämillä ja kaikkea. Tiedän, ettei hän ota kakusta palaakaan koska hän on ainaisella laihdutuskuurilla, mutta ajatushan on tärkeintä, vai mitä? Lähtisinkö kuntosalille treenaamaan, yleensä se piristää mieltäni... Ei, ei huvita. Menen aikani kuluksi InstaGodsiin tarkastamaan, minkälaisia viestejä lukuisat ihail...

On helmikuun neljästoista päivä, ja aika jokavuotisten ystävänpäiväjuhlien. Minä, Afrodite, kauneuden ja rakkauden jumalatar, olen jälleen kutsunut kaikki suosikkini täällä Olympos-vuorella juhlimaan tätä päivistä imelintä. Tänä iltana pukeudutaan parhaimpiin, syödään, juodaan ja nautitaan elämästä! Alan valmistautua iltaa varten, tosin, kuinka voisin mahdollisesti tehdä itsestäni enää tämän kauniimpaa? Kävin äsken hakemassa postini, ja luonnollisesti postilaatikkoni pursuili kortteja ja viestejä lukemattomilta ihailijoiltani. Mistäköhän löydän aikaa sille, että selailisin nämä kaikki läpi? Kas, kaikista isoin kortti, vaaleanpunaisessa tuoksuvassa kirjekuoressa. Tämä on selvästikin luettava nyt heti. Kannessa lukee: Meren aalloista synnyit sinä, Afrodite, kaikkein kaunein jumalatar, ja tänä ystävänpäivänä toivon sinulle...   Ooh, kuinka suloista! Aukaisen kortin... ... vain ja ainoastaan pahaa! Et tänäkään vuonna kutsunut minua juhliisi, joten kiroan nimeäsi ja sitä päivää jona s...

On se kumma, että joudun elättämään itseni kirjoittamalla ystävänpäivävärssyjä postikortteihin! Tämä työ ei vastaa koulutustani, työkokemukseni liippaa läheltä vain etäisesti kaukaa, mutta silti joku johtoportaassa päätti, että minut nimitetään alan asiantuntijaksi ja siirretään kentältä toimistotöihin. Asiantuntijatöihin palkataan näemmä ihan kuka tahansa, kunhan on vain työnantajalle etukäteen tuttu kaveri.  Postikorttien lähettäminen on kuoleva taiteenlaji. Postimaksut ovat nousseet niin korkealle, ettei kenelläkään ole enää varaa lähettää kortteja. Sen sijaan kaikilla on varaa lähetellä tonnin arvoisilla lääpyttimillä sähköisiä viestejä, joissa sanat korvataan virnuilevilla pallonaamoilla ja tanssivilla sammakoilla! Kaiken lisäksi romanttista rakkautta kaipaavat ihmiset eivät enää edes yritä lähettää toisilleen huolellisesti laadittuja rakkauskirjeitä, vaan svaippailevat pärstäkerroinmenetelmällä oikealle ja vasemmalle deittisovelluksissa! Sanoja ei enää tarvita vaikutuksen tek...

Narkissos: Lempii, ei lemmi, lempii, ei lemmi…. Mmmm, tämä onkin hyvä menetelmä syödä näitä suklaarasian suklaita, senkus nakkelee vaan suuhun loruillessaan… Lempii… Lempii? Siis rakastaa! Olen niin rakastunut! Eros: Anna kun arvaan. Itseesi? Narkissos: No tietenkin, onko olemassa parempaa vaihtoehtoa kuin rakastaa itseään? Itsensä rakastaminen on elinikäisen rakkaussuhteen alku! Eros: Ja niin alkaa taas tämä erityinen päivä. Ja niin saan taas kuulla latteuksia suustasi. Narkissos: Mikä erityinen päivä tänään sitten on?   Eros: Helmikuun neljästoista. Pyhän Valentinuksen päivä. Narkissos: Ai. Ja taas tuli tryffeli. Haluatko? Voisin siirtyä jo seuraavaan kerrokseen, tästä ensimmäisestä on jo parhaat syöty. Eros: Ei kiitos, yritän laihduttaa. Saisinko muistuttaa sinua, itserakas ystäväni, että minut tunnettiin alunperin salskeana, lihaksikkaana adoniksena, mutta sitten minusta tehtiin johtoportaan päätöksellä pieni paksu poika. Ihan vain siksi, että ihmiset eivät pitäneet siitä...