Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää ve...
