Rubikonin rannalla

Valtteri-myrskyä odotellessa tuli katsottua suorana lähetyksenä Yleltä Kansallisbaletin Joutsenlampi koko kolmetuntisessa komeudessaan. Pjotr Tšaikovskin säveltämä baletti on mitä luultavimmin maailman tunnetuin baletti, ja kyllä, oli hieno esitys, ei voi muuta sanoa. Yritin laskea, saiko Odile pyörähdettyä ne kuuluisat 32 fouetté en tournant -liikettä peräkkäin, mutta minua alkoi huimata kesken laskemisen. Baletti on upea taiteenlaji; on uskomatonta katsoa, minkälaisiin fyysisiin taidonnäytteisiin tanssijat kykenevät. Minulla on tapana katsella YouTubesta erilaisia balettiesityksiä aina silloin tällöin, sillä siellä on muutaman klikkauksen päässä tarjolla mitä runsain baletin aarreaitta: Mikhail Baryshnikov, Margot Fonteyn, Rudolf Nurejev, Maya Plisetskaja, kaikki upeat tanssijat koettavissa kotisohvalta käsin. Sitähän internetin pitäisi olla; korkeakulttuuria ja sielunruokaa helpossa paketissa. Suosittelen kaikille muillekin vähemmän päämäärätöntä sometusta ja enemmän korkeakulttuu

AIKA HERÄTÄ, MARIA. “Vielä viisi minuuttia, tässä on niin mukavaa.” HERÄTYS, PÄIVÄNPAISTE. MUUTEN MYÖHÄSTYN. Maria viivytteli vielä hetken aikaa peiton alla lämpimässä, mutta nousi kuin nousikin mykistämään herätyskellon. Hän laittoi silmälasit päähänsä ja haukotteli. Maria oli eilen pitkästä aikaa ehtinyt käydä kampaajalla, ja hän ihaili hetken meikkipöydällään olevasta peilistä uutta kampaustaan. Kampaajakäynnin takia hänen valmistautumisensa tämän aamun tiimitapaamiseen oli venynyt yömyöhäiseen, mutta hän oli tyytyväinen työpanokseensa. Maria herätti miehensä ja tyttärensä, ja paimensi kummankin lempeästi aamutoimiin. Yhteinen aamupala, pikaiset jäähyväiset, mies lähti samalla ovenavauksella töihin ja Maria viemään tyttöä päiväkotiin. Maria istui tytön kanssa metron penkillä. Suloinen lapsi jutteli, kuinka ei haluaisi mennä tänään hoitoon, vaan haluaisi jäädä äidin kanssa kotiin askartelemaan. Maria yritti parhaansa mukaan lohduttaa tyttöä, ja sanoa, että äidin on pakko mennä töihin

Tätä tarinaa et halua kokea itse, mutta hyvin todennäköisesti tulet sen kokemaan. Toimikoon tämä siis varoituksena tuleville sukupolville.  Minä olen omaishoitaja. Olen hoitanut kotona puolisoani ihan itse, ilman apua, jo vuosikausia. Omaishoitajaksi päätyy, jos joku läheinen sairastuu, vammautuu tai vanhenee, ja alkaa tarvita apua tavallisessa elämisessä. Tällainen tilanne tulee melkein kaikkia ihmisiä vastaan. Näin olen pitkän ikäni aikana ehtinyt panna merkille. Kyllähän siinä aikansa kesti, ennen kuin aloin mieltää itseni omaishoitajaksi, sillä se on aikamoinen elämänmuutos. Olimme kumpikin jo eläkkeellä, kun puolisoni sairastui, ja yks kaks yhtäkkiä huomasin olevani vastuussa hänen hoitamisestaan. Piti vanhan opetella kaikenlaista uutta. Lääkitystä, haavanhoitoa, leikkausten jälkeisiä hoitotoimenpiteitä. Ihan itse olen kaiken opetellut, ei ole kukaan tullut minua kursseille hakemaan. Kun joutuu omaishoitajaksi, pitää tehdä kunnan kanssa omaishoitosopimus. Sitten saa hoitopalkkiota

Ennen joulua 2021, jossakin päin Oulun Eteläistä, Isossa Tavaratalossa Minna: Hei, sinuakin näkee! Leena: No hei! Pitkästä aikaa! Tulin tänne tekemään jouluostoksia, hyvät ovat alennukset, katso, 70 prossaa pois. Tän vois ottaakin, vaikka onko tälle mitään tarvetta oikeasti, no mä otan, annan vaikka kälylle lahjaksi. No mutta mitäs teidän elämäänne kuuluu? Mitenkä lapset voivat? Minna: Hyvin, hyvin, kiitos kysymästä, seuraava syntyy jo ennen kevättä. Varjelus suo taas uuden lahjan. Leena: Moneskos lahja tämä tuleva on? Kahdeksas? Kyllä se on niin, että naisen tehtävä on synnyttää mahdollisimman paljon lapsia. Mitä enemmän, sen parempi. Isommat lapset saavat sitten hoitaa pikkusisaruksia, saavat hyvää kokemusta. Haluavat sitten varmasti aikuisina omia lapsia! Minna: Tuota, mun on ollut tarkoitus kysyä sulta, että mitenkä teidän perheessänne suhtaudutaan koronarokotteisiin? Me emme ole tietenkään niitä ottaneet, mutta nyt kuitenkin vähän tuntuu siltä, että pitäiskö kuitenkin ottaa. Leena

Kuulin, että olet edelleen elossa. Mikä pettymys. Oletan, että muistat minut. Olen se laiva, jonka sinä upotit. Ehkä et haluaisi muistaa minua, ehkä et haluaisi ajatella minua enää koskaan, mutta en aio päästää sinua helpolla. Sanon sanottavani sinulle nyt, ennen kuin lakkaan kokonaan olemasta. Minun nimeni on Costa Concordia. Olin ensimmäinen laatuani, kun sain alkuni vuonna 2004 Genovassa, Sestri Ponenten telakalla. Minut rakensivat suurella huolella ammattitaitoiset naiset ja miehet, jotka tekivät minusta lujan, tyylikkään ja turvallisen. Olin suurimpia Italiassa koskaan rakennettuja risteilyaluksia, ja minä olin yksinkertaisesti loistelias. Kun minut laskettiin vesille, kummitätinäni toimivan Eva Herzigován tehtävänä oli rikkoa shampanjapullo runkoani vasten hyvän onnen varmistamiseksi. Pullo ei kuitenkaan särkynyt, ja merenkävijöiden uskomusten mukaan se ennusti pahaa. Näin jälkeenpäin ajatellen taisin olla jo alusta alkaen tuhoon tuomittu. Risteilyaluksena minun työtäni oli kulje

Thomas Paine, yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, julkaisi 10. tammikuuta 1776 pamfletin nimeltä Common Sense , Terve järki . Pamfletissaan Paine perustelee, miksi Yhdysvaltojen tulisi itsenäistyä Britannian siirtomaavallan ikeestä. Maassa oli käynnissä vapaussota, ja Painen kirjoitus levisi kulovalkean tavoin vapautta janoavan kansan riveissä. Teksti oli kirjoitettu niin selkeällä kielellä, että kuka tahansa ymmärsi sen sisällön. Kirjoittaja onnistui esittämään vaikeat asiat yksinkertaisesti. Kirjoittaminen on vaativa viestinnän muoto. Siihen vaaditaan valtava määrä ajatustyötä, henkistä valmistautumista ja taustatiedon hankintaa. Itse kirjoittaminen edellyttää jonkinlaisen flow -tilan sujuakseen siedettävästi. Valmista tekstiä tulee muokata ja kirjoitusvirheitä korjata, ja tekstistä on karsittava pois kaikki ylimääräinen; kill your darlings , eli heitä roskakoriin kaikki turha. Johtoajatus tulee hioa kristallinkirkkaaksi. Tämän jälkeen tulee vielä olla rohkeutta vapauttaa kirjoitukse

Aina on ollut ja aina on oleva niin, että minä olen läsnä. Olen alkujen ja loppujen jumala, porttien, muutoksen, ajan, matkanteon ja oviaukkojen jumala. Sijaitsen maan rajoilla ja taivaan ääripäässä, kahdessa paikassa yhtä aikaa. Minä olen siirtymäaika sodan ja rauhan välillä, aukaisen ovet kaaoksen tullessa ja suljen ne vakauden saapuessa. Olen välitila barbaariuden ja sivistyksen, ruraaliuden ja urbaaniuden, nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Kun elämässä tapahtuu muutoksia, minä olen läsnä. Oli muutos sitten abstraktia tai konkreettista, pyhää tai maallista, minä olen läsnä. Matka menneestä tulevaan, yhdestä olotilasta seuraavaan, minä olen läsnä. Silloin, kun jalkasi kuljettavat sinut kotitalosi kynnyksen ylitse ja kohti uusia seikkailuja, minä olen läsnä. Minulla on kahdet kasvot, näen samanaikaisesti sekä eteen- että taaksepäin, sekä sisä- että ulkopuolella, ilman, että minun tarvitse liikahtaa minnekään. Näen samanaikaisesti sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Katson taaksepäin