Tervettä järkeä, viranomaisviestijät

Thomas Paine, yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, julkaisi 10. tammikuuta 1776 pamfletin nimeltä Common Sense, Terve järki. Pamfletissaan Paine perustelee, miksi Yhdysvaltojen tulisi itsenäistyä Britannian siirtomaavallan ikeestä. Maassa oli käynnissä vapaussota, ja Painen kirjoitus levisi kulovalkean tavoin vapautta janoavan kansan riveissä. Teksti oli kirjoitettu niin selkeällä kielellä, että kuka tahansa ymmärsi sen sisällön. Kirjoittaja onnistui esittämään vaikeat asiat yksinkertaisesti.

Kirjoittaminen on vaativa viestinnän muoto. Siihen vaaditaan valtava määrä ajatustyötä, henkistä valmistautumista ja taustatiedon hankintaa. Itse kirjoittaminen edellyttää jonkinlaisen flow-tilan sujuakseen siedettävästi. Valmista tekstiä tulee muokata ja kirjoitusvirheitä korjata, ja tekstistä on karsittava pois kaikki ylimääräinen; kill your darlings, eli heitä roskakoriin kaikki turha. Johtoajatus tulee hioa kristallinkirkkaaksi. Tämän jälkeen tulee vielä olla rohkeutta vapauttaa kirjoituksensa yleisön luettavaksi.

Niin kirjoitettu kuin puhuttu viestintä tulee laatia yleisö mielessä; mitä viestitään, kenelle, miten ja miksi. Howard Gilesin puheen mukauttamisen teorian (speech accommodation theory) mukaan onnistunut viestintä edellyttää ihmisten mukautumista toistensa viestintään, eli sitä, että sopeutetaan omaa viestintätyyliä vastaamaan toisen tyyliä. Esimerkiksi vauvoille puhutaan vauvapuhetta ja esimiehelle muodollista puhetta. Ilman mukauttamista viesti ei välttämättä mene perille. Kirjoitettaessa suurelle yleisölle on hyvä välttää liian monimutkaista ilmaisua, sillä pitämällä asiat mahdollisimman yksinkertaisina saavuttaa todennäköisesti mahdollisimman monen ihmisen.

"Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta", totesi suomalainen viestinnäntutkimuksen uranuurtaja, professori Osmo A. Wiio. Kannattaa siis olettaa perusolettamuksena, että se, mitä yrittää sanoa, menee vastaanottajalta lähes joka tapauksessa ohitse. Mieti vaikka kaikkia niitä pieniä väärinymmärryksiä, joita kohtaat arkielämässäsi, kun et ollut tarpeeksi selkeä tai havainnollinen ilmaisussasi. Ihmiset tekevät lukemastaan ja kuulemastaan tulkintoja omien kokemustensa ja taustojensa perusteella, ja ainoa keino vaikuttaa toisen päänsisäiseen maailmaan on olla viestinnässään mahdollisimmman yksiselitteinen.

Thomas Paine onnistui kirjoittamaan tehokkaan poliittisen pamfletin pitämällä jatkuvasti yleisön mielessään. Asiat esitetään mahdollisimman yksinkertaisina ja viesti on mukautettu yleisölleen sopivaksi. Vapaussota kosketti kaikkia, joten pamflettia tulkittiin suhteellisen samoista lähtökohdista,  ja siinä esitetyt perustelut itsenäistymisestä vetosivat kansaan. Paine onnistui vaikeassa tehtävässään, eli tavoittamaan kriisin keskellä kärvistelevän kansan ja valamaan siihen toivoa ja taistelutahtoa.

Ajatellaan nykyhetkeä, eli jatkuvasti pahenevaa koronakiriisiä ja siihen liittyvää viranomaisviestintää. Ja kuinka täydellisesti viestinnässä epäonnistutaan joka ikinen päivä.

Koronakriisiin liittyviä viranomaisviestijöitä on liian paljon. Tiedotusvastuu on levinnyt vähän joka puolelle, ja kaikkialla on tarjolla muista poikkeavia tietoja ja näkemyksiä. Tietoa on aivan liikaa, ja sitä on mahdotonta muokata yksiselitteisen selkeäksi kokonaisuudeksi. Johtoajatus, eli se, miten toimia juuri nyt, ei ole hioutunut kristallinkirkkaaksi. Sen sijaan se rönsyilee kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. 

Viranomaisten koronaviestinnässä kukaan ei enää vaikuttaisi ajattelevan yleisöään eli Suomen kansaa. Tavallinen ihminen ei enää edes tiedä, mikä tämänhetkinen ohjeistus on, sillä tiedottaminen on jatkuvaa ja pirstaleista. Viestien sisällöt, eli toimintamallit ja ohjeistukset, muuttuvat jatkuvasti. Tämän lisäksi viestintä sisältää monimutkaisia teemoja, jotka taatusti jäävät osalle ihmisistä epäselviksi. Esimerkiksi kansan syvät rivit eivät ole sisäistäneet sitä, mitä eksponentiaalinen kasvu tartuntojen määrässä tarkoittaa; jos olisivat, emme olisi tässä tilanteessa. Viestintää tulisi selkeyttää ja virtaviivaistaa, jotta ihan joka ikinen meistä pysyisi kärryillä ja osaisi toimia oikein.

Koronan mukanaan tuomalla kriisillä on massiiviset mittasuhteet, jotka ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole mikään ihme, että viranomaisviestijät ovat epäonnistuneet tehtävässään, sillä tilanne on vertaansa vailla. Tehtävän haastavuus ei kuitenkaan oikeuta johtavassa asemassa olevia henkilöitä lyömään hanskoja tiskiin. Jos vastuutehtävään on hakeuduttu, vastuu on myös kannettava, vaikka koko maailma ympärillä luhistuisi. Pääministeri, jonka tulisi johtaa kansansa kohti parempia aikoja, on jo aikoja sitten luovuttanut koronan suhteen. Hän on sen sijaan paennut kaljakuppiloihin "ravistelemaan instituutiota".

Selkeän johtajan puuttuessa jäljelle jää toraileva kasa erilaisia asiantuntijoita, jotka tappelevat keskenään ja ovat kaikesta eri mieltä. Jos jotakin päätöksiä esitetään, ne myös samantien kumotaan. Viestintä on ristiriitaista ja sekavaa; epäuskottavaa. Tätä hölmöilyä hyödyntävät internetissä mellastavat rokotekriitikot. He ovat viruksen tavoin onnistuneet levittämään valheellista propagandaansa ympäri maailmaa, minkä seurauksena  järkevät ihmiset ovat alkaneet epäillä rokotteiden turvallisuutta.

Evoluution rakastama koronavirus nostaa variantti variantilta kierroksia, ja me, sen isännät, emme enää kykene estämään sen voitonmarssia. Mutta me pystymme taistelemaan sitä vastaan, jos tahtoa taistella löytyy. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tahto on katoamassa ja ihmiset ovat luovuttamassa. Tästä ovat vastuussa maamme johtajat.

Nyt jos koskaan tarvittaisiin Tervettä Järkeä, selkeää viestintää kansalle siitä, mitä tulisi ja mitä ei tulisi tehdä. Tarvitaan johtaja, tiedonlähde, joka esittää vaikeita asioita yksinkertaisesti. Pistää pirulliselle virukselle viimeiseen asti kampoihin valistamalla, valaisemalla, valamalla uskoa kansaan.

Kysymys: kenestä olisi tähän haasteeseen?

Nämä ovat aikoja, jotka koettelevat ihmisten sieluja, kirjoitti Thomas Paine. Olen samaa mieltä.