Hakattaessakin metsä huminoi

Tammirinne, Jyväskylä, Keski-Suomi.

Metsä humisee. Se on täynnä naavaisia puuvanhuksia. Puuntaimet ojentelevat norjia oksiaan päivänvaloa kohti. On laaksoja ja kukkuloita, soita ja lähteitä. Keväällä täällä laulavat linnut, kesällä täällä tuoksuvat kukat. Syksyllä metsän täyttävät ruskan värit, ja talvella korkeimmilta huipuilta katsellen näkyy autereinen avaruus. Käpytikka rientää joka kerta tervehtimään kulkijaa, ja aina joskus poluilla astelee hirviä.

Täällä käy kävelijöitä, pyöräilijöitä, hiihtäjiä, koiranulkoiluttajia, lapsia rakentamassa majoja ja koululaisia suunnistamassa. Tämä on lähimetsä, peikkometsä, satumetsä… tai, kuten Jyväskylän kaupunki sitä luonnehtii, “rakentamaton talousmetsä”.

Mitä kaikkea voisikaan tehdä rakentamattomalla talousmetsällä? Olisi erittäin herkullista kaavoittaa sinne pientaloja! Ajaa metsäkoneella ikiaikaiset puut maan tasalle! Räjäyttää dynamiitilla kukkulat pois! Kuivattaa suot, lopettaa hirvet, käpytikan voi täyttää ja asetella kaupunginjohtajan työpöydälle luontoarvoja edustamaan. Jätetään muutama ranka sinne tänne pönöttämään ja kutsutaan raiskiota puistomaiseksi virkistysalueeksi. Sitten nauretaan yhdessä, kun lapset eivät erota mäntyä koivusta, ja nautitaan alueen talouskasvusta, talouskasvusta, talouskasvusta!

(Toim. huom. Tammirinteen asemakaavamuutos on tällä hetkellä palautettu käsittelyyn, kiitos asiaa vastustaneiden mielenosoittajien, mutta kaikki kortit ovat edelleen pöydällä.)

Kaupungin väkiluku kasvaa ja tarvitaan kipeästi lisää asuntoja uudelle työvoimalle (ei sillä, että työpaikkoja olisi tarjolla kaikille halukkaille). Silloin virkailijat kaivavat kaupungin kartan esiin ja tökkäävät sormen siihen vihreään pisteeseen, joka on viivoittimella mitattuna sekä linnuntietä pitkin tarpeeksi lähellä keskustaa, ja päättävät, että tähän lisää taloja edistyksen, täydennysrakentamisen ja kunnanjohtajien nimessä!

Herää kysymys, käyvätkö metsien hakkuista päättävät henkilöt koskaan kyseisissä metsissä ihmettelemässä luonnon kauneutta, vai onko tietokoneen ruudun tuijottaminen kuivattanut heidän silmiensä lisäksi heidän kykynsä ajatella kriittisesti? Tilaa rakentamiselle olisi kyllä muuallakin kuin asukkaiden arvostamassa lähimetsässä. Katsokaa ympärillenne, tämä on Keski-Suomi! Täällä ei juuri mitään muuta olekaan kuin tyhjää tilaa.

Metsät ovat metsiä, eikä niiden tarvitse perustella meille olemassaoloaan. Ne eivät ole meidän talousmetsiämme tai virkistysalueitamme. Ne yksinkertaisesti ovat meitä tärkeämpiä. Metsät olivat täällä ennen meitä, ja jos pelaamme korttimme reilusti, ne ovat täällä myös meidän jälkeemme. Mutta jos emme pysähdy ajattelemaan tätä asiaa, tehtyä tuhoa on vaikea saada tekemättömäksi. Hakattaessakin metsä huminoi, huminoi niin kauan kunnes viimeinen puu on kaadettu. Ja sitten on kaikkialla hiljaista.




Kommentit

  1. Tämä on niin kipeä aihe, että melkein en pysty kommentoimaan.
    Minä en haluaisi kaataa yhtään puuta, enkä varsinkaan vanhoja kuusikoita, mutta samaan aikaan laajojen hyönteistuhojen kasvanut riski saa huolesta melkein sairaaksi.
    Kiitos tärkeästä ja kauniista tekstistä.
    Nimimerkki Puunhalaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys: Puhuin siis omasta metsästäni.

      Poista
    2. Kiitos Sara hyvästä kommentista! Annoit uutta ajateltavaa; hyönteistuhot ovat ainakin itselleni vieras asia, ja olen tässä aikani kuluksi lukenut aiheesta lisää.

      Ja vielä, käsite "oma metsä" on hyvä, eli tylsemmin lähimetsä, joka luonnollisesti on asukkaille tärkeä paikka jo ihan sellaisenaan. Ja suojelemisen arvoinen!

      Poista
    3. Tai tietenkin "oma metsä" saattaa viitata metsänomistajuuteen, mistä en siitäkään tiedä yhtään mitään. Tai no, kaveri antoi minulle joskus syntymäpäivälahjaksi palan suojeltua ikimetsää, se tietenkin tekee minustakin metsänomistajan!

      Poista
    4. Pala suojeltua vanhaa metsää on hieno lahja!
      Kyllä, "oma metsä" viittaa kommentissani perittyyn metsään. Vaikka itse ehkä haluaisin lopettaa metsässä kaikki ihmisen toimenpiteet, mielessä on myös velvollisuudentunne edellisiä sukupolvia ja heidän työtään kohtaan. Koetan olla kirjoittamatta ylipitkää kommenttia - kerron vain, että yritän itse valita hakkuutavat ja -ajankohdat mahdollisimman luontoystävällisiksi.
      Onneksi ymmärrys metsän tärkeydestä ihmisten hyvinvoinnille on lisääntynyt. Metsän itseisarvon (josta sinäkin kirjoitat) ymmärtäminen on vielä hyvin puutteellista.

      Poista
  2. Anonyymi9.3.23

    Hyvä! Tämä kannanotto pitää laittaa paikallisen sanomalehden sivulle! Tuossa metsässä ei mitään hyöteistuhoja ole, sitä tuhoaa vain ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaavaehdotus palautettiin käsittelyyn, mutta luonnollisesti tilannetta on pidettävä tarkasti silmällä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat kirjoitukset

Ammattimainen yläkerran naapuri

ASMR Horror Story: Hallainyö

Mitä meistä jää jäljelle

Haamukirjailijan halloween

Psyyken apteekki - eli kirjallisuusneuvoja

Preppausneuvoja

Cosa Nostra HR-osasto

Haamukirjailija

Sivistyksen vastaisku

Kun karhu syö omansa