Rubikonin rannalla

No et ole, ainakaan tässä blogissa, sillä kyseinen köyhyysrajalla kituuttava kynäniekka eli Haamukirjailija otti ja lähti ulkomaille karkuun velkojiaan. Miten mahtaa taloudellisesti tiukkaan paikkaan joutuneen ja matkailua koko sydämestään vihaavan taiteilijan käydä? Voit seurata Haamukirjailijan matkan edistymistä osoitteessa https://oghaamukirjailija.blogspot.com/ Englanniksi osoitteessa  https://ogghostwriter.blogspot.com/  

Täällä sitä sitten ollaan, Soulissa, Etelä-Koreassa. Jouduin pakenemaan sähkölaitoksen velkojia ulkomaille asti. Otin siis pikavipin, ostin satunnaisen lentolipun ja päädyin tänne. Nyt istun paikallisella metroasemalla kirjoittamassa kirjaani, sillä minulla ei ole varaa mennä hotelliin yötä. Ei tässä mitään, täällä on oikeastaan ihan hyvä työskennellä, vaikkei tämä tietenkään vedä vertoja kotikartanolleni. Tarvitsen kuitenkin työrauhaa, ja täällä kukaan ei välitä minusta pätkääkään. Eli keskittymiskykyni on taattu… Pukumies: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa? Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Haluaisin tarjota teille upean mahdollisuuden. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi. Etkö huomaa, että istun tässä ihan vain itsekseni jupisemassa? En ole kiinnostunut mistään mitä yrität minulle tuputtaa. Näetkö tämän mustekynän? Älä luulekaan, etten epäröi roiskuttaa mustetta vastaprässätylle paidallesi, jollet heti lakkaa häiritsemästä minua. Pois siitä, hus! Pukumies: Haluaisitteko pelata ka...

Vuokrahuoneistossa kerrostalossa asui kirjailija, ja tätä kyseistä kirjailijaa on alkanut ottaa koko asia päähän! Halajan takaisin synkeään kartanooni, mutta joudun kerryttämään lisää säästöjä saadakseni kartanon sähkölaskut maksettua. Vuokrahuoneistossani on lähes mahdotonta tehdä keskittyneesti kirjoitustöitä, kiitos naapureilta kantautuvien äänien, joten olen pakannut kirjoituskääröni ja sulkakynäni etsiäkseni rauhallista työhuonetta. Varastin kulkulätkän ärsyttävältä yläkerran naapuriltani hänen tehdessään intervalliharjoituksia kerrostalon portaikossa, ja olen matkalla kirjoittamaan hänen käyttämälleen kuntosalille. On keskiyö, joten oletan, että saan työskennellä rauhassa. Perillä, salin ovi lätkällä auki ja töihin. Kuntosali! Maan alla sijaitseva ikkunaton huone, jossa kärsivät sielut rääkkäävät itseään kauhistuttavilla kidutusvälineillä. Itse ilma on kyllästetty epätoivon löyhkällä. Näiden seinien sisällä kipu on ainaista eikä piinalle näy loppua. Tulee ihan mieleen...

Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten   Aika rientää, ja taas on joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan, pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen takia. En tarv...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...

On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saadakseni laskut ...

On se kumma, että joudun elättämään itseni kirjoittamalla ystävänpäivävärssyjä postikortteihin! Tämä työ ei vastaa koulutustani, työkokemukseni liippaa läheltä vain etäisesti kaukaa, mutta silti joku johtoportaassa päätti, että minut nimitetään alan asiantuntijaksi ja siirretään kentältä toimistotöihin. Asiantuntijatöihin palkataan näemmä ihan kuka tahansa, kunhan on vain työnantajalle etukäteen tuttu kaveri.  Postikorttien lähettäminen on kuoleva taiteenlaji. Postimaksut ovat nousseet niin korkealle, ettei kenelläkään ole enää varaa lähettää kortteja. Sen sijaan kaikilla on varaa lähetellä tonnin arvoisilla lääpyttimillä sähköisiä viestejä, joissa sanat korvataan virnuilevilla pallonaamoilla ja tanssivilla sammakoilla! Kaiken lisäksi romanttista rakkautta kaipaavat ihmiset eivät enää edes yritä lähettää toisilleen huolellisesti laadittuja rakkauskirjeitä, vaan svaippailevat pärstäkerroinmenetelmällä oikealle ja vasemmalle deittisovelluksissa! Sanoja ei enää tarvita vaikutuksen tek...

Viime aikojen säätilat ovat olleet mielenkiintoisia. Joka ikinen päivä on ollut erilainen kuin edeltäjänsä; ensin pakkasta, sitten plussaa, välillä sataa lunta, välillä vettä. Nyt on ollut taas vaihteeksi pakkasta. Tiet ovat liukkaita ja hanki kantavaa. Nyt on kaunista, valkoista ja puhdasta. Voisin kirjoittaa jotakin kaunista, valkoista ja puhdasta, mutta se tuntuu vaikealta. Ukrainan sota on jatkuvasti mielessäni, ja sen herättämistä ajatuksista on kauneus kaukana.  Tosin, taistelu Ukrainasta ei ole mitään uutta auringon alla. Itä-Ukrainassa on sodittu jo kahdeksan vuotta. Maailmalla on tällä hetkellä käynnissä lukuisia sotia ja humanitaarisia kriisejä. Suomen YK-liiton ylläpitämästä listasta pääsee tutkimaan tarkemmin käynnissä olevia konflikteja. Suuri osa näistä lukuisista konflikteista on tavallaan helppo unohtaa, sillä ne ovat kaukana, kaukana poissa, eksoottisissa, vieraissa maissa. Ukrainan sota on säikäyttänyt suomalaiset ja koko Euroopan nimenomaan siksi, että sota on t...

Thomas Paine, yksi Yhdysvaltojen perustajaisistä, julkaisi 10. tammikuuta 1776 pamfletin nimeltä Common Sense , Terve järki . Pamfletissaan Paine perustelee, miksi Yhdysvaltojen tulisi itsenäistyä Britannian siirtomaavallan ikeestä. Maassa oli käynnissä vapaussota, ja Painen kirjoitus levisi kulovalkean tavoin vapautta janoavan kansan riveissä. Teksti oli kirjoitettu niin selkeällä kielellä, että kuka tahansa ymmärsi sen sisällön. Kirjoittaja onnistui esittämään vaikeat asiat yksinkertaisesti. Kirjoittaminen on vaativa viestinnän muoto. Siihen vaaditaan valtava määrä ajatustyötä, henkistä valmistautumista ja taustatiedon hankintaa. Itse kirjoittaminen edellyttää jonkinlaisen flow -tilan sujuakseen siedettävästi. Valmista tekstiä tulee muokata ja kirjoitusvirheitä korjata, ja tekstistä on karsittava pois kaikki ylimääräinen; kill your darlings , eli heitä roskakoriin kaikki turha. Johtoajatus tulee hioa kristallinkirkkaaksi. Tämän jälkeen tulee vielä olla rohkeutta vapauttaa kirjoitukse...

" Jos haluaa tulla ikuistetuksi historiankirjoihin, kannattaa valita lavea polku kaidan sijasta ."  Näin virkkoi minulle kerran eräs historiantutkija, ja jatkoi vielä, että kaikkein herkullisin tilanne sukututkijoille on silloin, kun suvussa on ollut rikollisia. Mitä suurempi rosvo, sitä enemmän hänestä on tietoa saatavilla. Vuosisatoja sitten kaidan tien kaihtajista raapustettiin runsaasti merkintöjä kirkonkirjoihin ja kirjoitettiin skandaalinkäryisiä uutisjuttuja sanomalehtiin. Siten tieto säilyi ja jäi muistiin tulevia sukupolvia varten. He, jotka elivät kunniallista ja nuhteetonta elämää, eivät jättäneet jälkeensä muita merkintojä kuin hautakiviin nakutetut synnyin- ja kuolinaikansa.  Kannatti siis rötöstellä, jos mieli jäädä historiaan. Isovihan aikana 1700-luvulla venäläiset suorittivat kansanmurhan Pohjois-Pohjanmaalla. Kauhistuttava rikos jäi elämään ihmisten puheissa ja kansaintarinoissa vuosisadoiksi. Isovihan aikana ja sen jälkeen papit tallensivat muistiin tieto...