Ajatuksia sietämättömässä tilanteessa

Viime aikojen säätilat ovat olleet mielenkiintoisia. Joka ikinen päivä on ollut erilainen kuin edeltäjänsä; ensin pakkasta, sitten plussaa, välillä sataa lunta, välillä vettä. Nyt on ollut taas vaihteeksi pakkasta. Tiet ovat liukkaita ja hanki kantavaa.

Nyt on kaunista, valkoista ja puhdasta.

Voisin kirjoittaa jotakin kaunista, valkoista ja puhdasta, mutta se tuntuu vaikealta. Ukrainan sota on jatkuvasti mielessäni, ja sen herättämistä ajatuksista on kauneus kaukana. 

Tosin, taistelu Ukrainasta ei ole mitään uutta auringon alla. Itä-Ukrainassa on sodittu jo kahdeksan vuotta.

Maailmalla on tällä hetkellä käynnissä lukuisia sotia ja humanitaarisia kriisejä. Suomen YK-liiton ylläpitämästä listasta pääsee tutkimaan tarkemmin käynnissä olevia konflikteja. Suuri osa näistä lukuisista konflikteista on tavallaan helppo unohtaa, sillä ne ovat kaukana, kaukana poissa, eksoottisissa, vieraissa maissa.

Ukrainan sota on säikäyttänyt suomalaiset ja koko Euroopan nimenomaan siksi, että sota on tullut niin lähelle. Tämä hyökkäys Euroopan linnoituksen porteilla on ravistellut tavallisen ihmisen turvallisuuden tunnetta. Meille suomalaisille Venäjä on tuossa ihan kivenheiton päässä, ja jokaisen päässä tykyttää kysymys: olemmeko seuraavia?

Ukrainan sota tulee myös siinä mielessä iholle, että me, ulkopuoliset, seuraamme sitä suorana lähetyksenä. Se on maailmanhistoriallisesti tarkasteltuna hyvin poikkeuksellinen ilmiö. Rintamalla olevat sotilaat ja siviilit, hyökkääjät ja puolustautujat, jakavat kaikki kiivaassa tahdissa videoita, valokuvia ja livekuvaa suoraan meidän älylaitteisiimme. Sotarikokset tallentuvat kuviin. Propaganda pulppuaa. Kommenttikentät täyttyvät kannanotoista, puolesta ja vastaan.

Ärhäkästi puolustautuu Ukraina, ärhäkämmin kuin Venäjä oli laskelmoinut. Mutta onnistuuko Daavid voittamaan Goljatin? 

Näitä asioita olen pohdiskellut, ja tulen pohdiskelemaan vielä lisää.

Blogini ainoa kantava teema on kirjoittaminen ja kysymysten kysyminen. Aiheet, teemat ja tekstilajit vaihtelevat. Ukrainan sota keskeytti kirjoitussuunnitelmieni laatimisen hetkellisesti, ja olen joutunut pohtimaan esimerkiksi novellieni aiheita. Ovatko esittämäni ajatukset soveliaita tässä sietämättömässä tilanteessa?

Mutta toisaalta, miksi en jatkaisi kirjoittamista? En voi vaikuttaa menneeseen, en voi muuttaa tämänhetkisiä tapahtumia Ukrainassa. Ainoa asia, mihin voin vaikuttaa, on se, mitä minä itse teen tänä päivänä ja tulevaisuudessa. Ainoa asia mitä minä voin tehdä, on jatkaa kirjoittamista.

Odotan muuttolintujen saapumista, ja kirjoitan.