Tämä tie

On kaunis kesäkuinen päivä, kun kävelen pitkin Via Appiaa. Tämä tie on pitkien teiden kuningatar, niin ainakin sanotaan, ja millainen tie se onkaan. Satoja kilometrejä pitkä, alkaen Roomasta, päättyen Brundisiumiin, useita metrejä leveä, niin leveä, että härkävankkureilla voi ongelmitta ohittaa vastaantulevat vankkurit.

Tätä tietä reunustavat pinjat ja sypressit, tätä tietä vierustavat kaukaisuuteen katoavat akveduktit. Tietä päällystävät basalttikivet on niin tarkkaan ja taitavasti sovitettu yhteen, että on kuin ne olisivat itsestään kasvaneet kiinni toisiinsa.

Tämä tie sai alkunsa kunnianhimosta, tämä tie sai alkunsa valloittamisen halusta. Tie sai nimensä rakennuttajansa Appius Claudius Caesuksen mukaan, miehen, jonka mielestä jokainen on oman kohtalonsa arkkitehti. Kaikilla meillä ei taida olla siihen asiaan mitään sanottavaa, varsinkaan heillä, jotka tien aikanaan rakensivat omalla hiellään ja verellään.

Tätä tietä pitkin kulkevat valloittajat, tätä tietä pitkin kulkevat armeijat. Mitä suorempi tie, sitä nopeammin sotilaat pääsevät perille, ja tie on suora, niin suora kuin mahdollista, kuten kaikki muutkin roomalaisten rakentamat tiet. Tie vie poikki metsien ja peltojen, yli kukkuloiden ja soiden, kiertelemättä ja kumartamatta se etenee läpi auringon paahtaman maan. Ei tarvitse uhrata ajatuksia matkantekoon, sen kuin vain kävelee, kävelee, kävelee.

Tämä tie on pitkä hautausmaa, tämä tie kulkee kuolleiden mailla. Rooman kaupungin muurien sisäpuolelle ei saa haudata vainajia, heidät haudataan tien varteen untaan uinumaan. Tänne on haudattu Seneca, joka jätti jälkeensä ajatuksiaan, tänne on haudattu Cecilia Metella, joka ei jättänyt jälkeensä ajatustakaan. Tien varrelle ristiinnaulittiin Spartacuksen kapinan aikaan 6 000 orjaa, jumalat yksin tietävät, kuinka moni on täällä kokenut kohtalonsa.

Tällä tiellä Pietari pakeni vainoajiaan Roomasta, tällä tiellä Pietari kysyi Jeesukselta Quo vadis, Domine? Tätä tietä kulkiessaan voi kysyä itseltään, mihin olet menossa, mihin ihmeeseen sinä oletkaan menossa?

On kaunis kesäkuinen päivä, kun kävelen pitkin Silkkitietä. Harva kulkee sen päästä päähän, niin ainakin sanotaan. Ihmekö tuo, ei ole olemassa yhtä ainoaa tietä, vaan kokonainen tuhansien kilometrien mittainen kauppateiden verkosto Kiinasta Syyriaan, Aasiasta Eurooppaan.

Tämä tie sai alkunsa vallanhimosta, tämä tie sai alkunsa uteliaisuudesta. On valittava ilmansuunta, josta asiaa tarkastelee. Lännestä katsoen tie sai alkunsa Aleksanteri Suuren valloitusretkistä. Idästä katsoen tie sai alkunsa Zhang Qianin tutkimusmatkoista. Länsi tavoitteli itää ja itä länttä, jossakin vaiheessa ne tavoittivat toisensa.

Tällä tiellä kulkee karavaaneja, tällä tiellä kulkee kauppatavaraa. Kaupunkivaltiosta kaupunkivaltioon, keitaalta keitaalle, kauppaa käydään ja tietoja vaihdetaan. Silkkiä, norsunluuta, kultaa, timantteja. Mausteita, teetä, parfyymia, posliinia. Ihmisiä, ideoita, ideologioita, ajatuksia.

Tällä tiellä on tasaisia osuuksia, tällä tiellä on haastavia osuuksia. On leveitä väyliä, joilla karavaanit etenevät vaivatta lukuisten kamelien ja hevosten voimin, on kapeita kinttupolkuja, joilla voi kulkea vain yksi kerrallaan. Helppoa tietä ei ole missään. Vuoret on kierrettävä, autiomaat on kierrettävä, ryövärien leirit on kierrettävä. Jos täällä aikoo selviytyä, on luotettava paikallisten opastukseen, on luotettava vieraiden ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Tällä tiellä kulkiessaan Marco Polo näki niin ihmeellisiä asioita, ettei kertonut niistä puoliakaan, sillä kukaan ei häntä uskoisi. Vain tietä kulkemalla voi oppia tuntemaan sen salaisuudet. Öinen tähtitaivas ja kylmyys, hehkuva päivänkajo ja kuumuus. Lumipeitteiset vuoret, kuivat autiomaat. Täällä eivät kasvit kasva tai eläimet elä, ei vesi virtaa tai sade virkistä. Vain aurinko ja tuuli ovat alati läsnä. Tätä tietä kulkiessaan on kysyttävä itseltään, millaisia valintoja olet tehnyt, millaisia valintoja sinä oletkaan tehnyt?

On kaunis kesäkuinen päivä, kun kävelen pitkin tätä tietä.