Harvinaisten ihmissuhteiden päivä, osa 3: Afrodite ja kateellisten panettelu

On helmikuun neljästoista päivä, ja aika jokavuotisten ystävänpäiväjuhlien. Minä, Afrodite, olen jälleen kutsunut kaikki suosikkini täällä Olympos-vuorella juhlimaan tätä päivistä imelintä. Tänä iltana pukeudutaan parhaimpiin, syödään, juodaan ja nautitaan elämästä! Alan valmistautua iltaa varten, tosin, kuinka voisin mahdollisesti tehdä itsestäni enää tämän kauniimpaa?

Kävin äsken hakemassa postini, ja luonnollisesti postilaatikkoni pursuili kortteja ja viestejä lukemattomilta ihailijoiltani. Mistäköhän löydän aikaa sille, että selailisin nämä kaikki läpi? Kas, kaikista isoin kortti, vaaleanpunaisessa tuoksuvassa kirjekuoressa. Tämä on selvästikin luettava nyt heti. Kannessa lukee:

Meren aalloista synnyit sinä, Afrodite, rakkauden ja kauneuden jumalatar, ja tänä ystävänpäivänä toivon sinulle,

ooh, kuinka suloista! Aukaisen kortin,

vain ja ainoastaan pahaa! Et tänäkään vuonna kutsunut minua juhliisi, joten kiroan nimeäsi ja sitä päivää jona synnyit! Häpeäisit, mokomakin %#%¤%E!

Rakkaudella Amor

Voi mussukkaa, edelleen korttitehtaalla töissä värssynkirjoittajana (kliks!). Se on varmasti mukavaa ja palkitsevaa puuhaa! Pitääkin muistaa laittaa hänelle jälkeenpäin kuvia juhlista, saa lisää vimmaa ja virtaa runosuoneensa. Jotkut ne sitten eivät pääse millään kaunoistaan yli... No jos katson vielä toisenkin kortin, eihän siitä haittaakaan ole. Tässä lukee päällä, että

Afroditelle toivoo elämäsi rakkaus!!!

Elämäni rakkaus! Kukahan se mahtaa olla? Hefaistos? Hermes? Dionysos? Katsotaanpa… Poseidon! No en ehkä elämäni rakkaudeksi kutsuisi, ehkä paremminkin elämäni yhdeksi pikku mielenhäiriöistä, tihii.

Niin, ne pienet hetket, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Kuten viime vuonna ystävänpäiväjuhlien jälkeen. Ilma oli täynnä parfyymin tuoksua, kuu paistoi kirkkaalta taivaalta, ja minä yhdessä armaan Adoniksen kanssa. Vai oliko se Ares? Ehkä Ankhises? No kuka olikaan, muistaakseni nimi alkoi a-kirjaimella.

En jaksa vaivata sievää päätäni enempää näillä loputtomilla kirjeillä, korteilla ja suklaalähetyksillä. Taidan tarkistaa päivän uutisotsikot, etten ihan kokonaan putoa kärryiltä ajankohtaisasioissa. Olympia-Sanomien pääotsikkona on:

Afroditen pullea perijä Eros paljastaa kaiken (sekä sukunsa salaisuudet): olin äidilleni pelkkä jousenkannattaja hänen miehenmetsästysretkillään!

No mitä se poika taas valittaa! Pieni liikunta tekee hänelle pelkästään hyvää, ja pääsipä hetkeksi pois sen tylsän kaverinsa Narkissoksen seurasta (kliks!). Siinä on kyllä semmoinen kalakaverisuhde, että huomaa olevansa antiikin Kreikassa. Mitähän maaseudun ääni Help-lehti tänään kirjoittaa…

Troijan sota sittenkin Afroditen syytä. Nyt puhuu Kaunis Helena: Afrodite ehkä syntyi meren vaahdosta, mutta hän on kamala akka!

No mutta sodassa ja rakkaudessa, Helena, sodassa ja rakkaudessa. Ja mitä sekin koppelo oikein vaahtoaa, sai kuitenkin nimensä historiankirjoihin. Tylsiä nämä poliittiset jutut, nyt jotain kivempaa kehiin. Mitähän Me Jumalattaret tänään uutisoi...

Ex-sulhon somepäivitys meni tunteisiin: Afrodite usutti mehiläisparven kimppuuni ja isänsä Zeus rampautti minut vasamalla - en näe enkä kävele, mutta uskon yhä rakkauteen - kuva

Ex, ex, kuka ex? Onpa laiskaa uutisointia! Hivenen tarkkuutta sinne toimituksiin, ei pidä olettaa, että minä nyt ihan jokaista yksityiskohtaa muistaisin. Näitä samoja vanhoja juttuja ne jaksavat vuodesta toiseen jauhaa!

On se kumma juttu. Kun johtavassa asemassa oleva nainen haluaa vähän pitää hauskaa, ovat muut heti mussuttamassa. Kun kaunotar laittaa omat asiansa etusijalle, kaikki pelkästään purnaavat. Kun hyvännäköinen naisjohtaja häpeämättömästi hyödyntää omaa viehätysvoimaansa edistääkseen uraansa, kaikki muut urputtavat - koska ovat kateellisia!

Annetaanpa niille lisää aihetta olla kateellisia. Teen Instagramiin postauksen, jossa kuvaan omaa naamaani, ja sitten vielä aihetunnisteet…

#MiestäKuinMerenMutaa #KaikkeinKauneinJumalatar #HaistaHomeHelena