Harvinaisten ihmissuhteiden päivä, osa 1: Stupido ja Cupido

Narkissos: Lempii, ei lemmi, lempii, ei lemmi…. Mmmm, tämä onkin hyvä menetelmä syödä näitä suklaarasian suklaita, senkus nakkelee vaan suuhun loruillessaan… Lempii… Lempii? Siis rakastaa! Olen niin rakastunut!

Eros: Anna kun arvaan. Itseesi?

Narkissos: No tietenkin, onko olemassa parempaa vaihtoehtoa kuin rakastaa itseään? Itsensä rakastaminen on elinikäisen rakkaussuhteen alku!

Eros: Ja niin alkaa taas tämä erityinen päivä. Ja niin saan taas kuulla latteuksia suustasi.

Narkissos: Mikä erityinen päivä tänään sitten on?

Eros: Helmikuun neljästoista. Pyhän Valentinuksen päivä.

Narkissos: Ai. Ja taas tuli tryffeli. Haluatko? Voisin siirtyä jo seuraavaan kerrokseen, tästä ensimmäisestä on jo parhaat syöty.

Eros: Ei kiitos, yritän laihduttaa. Saisinko muistuttaa sinua, itserakas ystäväni, että minut tunnettiin alunperin salskeana, lihaksikkaana adoniksena, mutta sitten minusta tehtiin johtoportaan päätöksellä pieni paksu poika. Ihan vain siksi, että ihmiset eivät pitäneet siitä, että kaltaiseni uros vaani heitä pensaikossa jousipyssy tanassa.

Narkissos: No olihan se nakujahti kieltämättä hieman outoa. Outoa... ja syntistä! Tosin, minä en henkilökohtaisesti kauan jaksanut sitä puskissa luuraamista ihmetellä, ajattelin vain, että aikuinen mies, eiköhän hän tiedä mitä tekee. Minulla oli kuitenkin niin paljon ihaltavaa, kun peilailin itseäni lammen heijastuksesta.

Eros: Sinua saikin vaania. Et koskaan irrottanut katsettasi peilikuvastasi! Ja Ekho-parka oli sinuun niin rakastunut... Vaikka kuinka hän sinulle huuteli, et koskaan hänelle vastannut. Nuoleni menivät sinun kanssasi täysin hukkaan.

Narkissos: Sinä ja sinun jousipyssysi! Olit täysin holtiton sen kanssa! Ihan hyvä, että tekivät sinusta paksun, että tahtisi vähän hidastui. Ammuit ihan tahallasi Apollon-parkaa, ja Medeia-parkaa, ja Akhilleus-parkaa…

Eros: Hetkinen vain, en minä Akhilleusta ampunut! Ja jos olisinkin ampunut, olisin valinnut jonkin mielenkiintoisemman kohteen kuin hänen kantapäänsä. Sitä paitsi minä en ammu vahingoittaakseni.

Narkissos: Kyllä silti voisin väittää, että ammuskelusi on saanut vahinkoa aikaan. Esimerkiksi silloin, kun olit lomalla Egyptissä, ja vietit aikaa Kleopatran kanssa. Kun miehet pörräsivät kuningattaren ympärillä, ammuskelit hiprakassa huvin vuoksi vähän kaikkia, ja bravuurinumeronasi yhdellä nuolella sekä Julius Caesaria että Marcus Antoniusta.

Eros: Se oli strategista ammuskelua! Kleopatran suunnitelmat eivät edenneet odotetusti, niin hän tarvitsi hieman apuani. Sitä paitsi ammuskelu oli oikeastaan Amorin idea, tai Cupidoksi häntä jotkut nykyisin kutsuvat. Hän on meistä kahdesta lemmentuojasta se vastuuttomin. Sittemmin hänet on siirretty kentältä toimistotöihin (kliks!). Huokaus. En voinut silloin itselleni mitään, Cupido sai ammuskelun kuulostamaan silloin niin hyvältä idealta.

Narkissos: Stupido ja Cupido. Oli miten oli, Kleopatran sydämenasiat olivat sinun vastuullasi. Olette kumpikin kreikkalaisia, ja sinun olisi pitänyt olla huolellisempi.

Eros: No, ehkä se olisi voinut mennä paremminkin, mutta toisaalta, epäonnistuneiden lemmenseikkailujensa ansiosta maailma ei koskaan tule unohtamaan Kleopatraa. Eli pisteet minulle! Kuule, mites tämä seppele, saako se minut näyttämään, noh, yhtään laihemmalta?

Narkissos: Käänny sivuttain. Sanotaanko näin, että parasta tottua ajatukseen siitä, että pyöreys pukee sinua.

Eros: Vergilius vieköön!

Narkissos: Ei pieni pyöreys vaimoasi Psykheä haittaa. Hänhän aina hokee, kuinka kauneus on pintaa syvemmällä, mikä on ihan hölmöä, kauneus on tietenkin pintaa, ja ainoa asia millä on merkitystä... Miten teillä kahdella muuten menee?

Eros: Miten luulet menevän? Miten luulet menevän parisuhteella, joka sai alkunsa pelkästä erehdyksestä? Minun oli tarkoitus ampua jotakin ihan toista miestä, mutta ammuin vahingossa itseäni ja Psykhe sattui tulemaan ensimmäisenä vastaan ja tietenkin hullaannuin häneen kuin taiottuna... Ja tässä sitä sitten ollaan. Tyttäremme Hedone on aivan mahdoton tapaus. Hänelle ei kelpaa mikään muu kuin nautinto ja mielihyvä. Itse asiassa, Hedone ja sinä olette kuin luotuja toisillenne.

Narkissos: Mmm, mitä sanoitkaan? Harjoittelin juuri nauruani, se solisee niin ihanasti! Enkö olekin suurenmoinen?

Eros: Tarkemmin ajatellen, ehkä en haluakaan vävykseni miestä, jonka mukaan on nimetty yksi pahimmista persoonallisuushäiriöistä. Ajatella, minkälaisia lapsia he saisivat…

Narkissos: Anteeksi nyt vaan! Jos minua huvittaisi hankkia lapsia, hankkisin mitä upeimpia lapsia! Minä olisin Olympoksen paras kasvattaja! Tekisin kaiken itsevarmasti ja täysin erehtymättömästi! Jälkikasvuni saisi luvan kiittää minua siitä, kuinka suuren kunnian olen heille suonut antamalla heille elämän! Ja toisaalta, jos ne pikku skorpionit eivät kunnioittaisi minua, tekisin heidät perinnöttömäksi!

Eros: Ehkä on hyvä, että olet sinkkusuhteessa itsesi kanssasi ja vapaaehtoisesti lapseton.

Narkissos: Minkä minä sille voin, että pidän ainoastaan itseäni vastustamattoman kauniina ja älykkäänä? Äläkä häiritse, yritän kaunistautua. Vaikka turhaahan se on, miten voisin muka tulla enää kauniimmaksi?

Eros: Hohhoijaa. Jos kaikki muut eivät olisi valmistautumassa Afroditen Valentinuksen päivän juhlaan, etsisin vähemmän itsekeskeistä seuraa. Mutta enpä tälle oikein mitään voi. Joskus on vain tyydyttävä siihen, mitä saa.

Narkissos: Hmm? Hassu pikku juttu muuten osui korviini, kun kuulin lintujen laulavan. Luulin ensin niiden laulavan siitä, kuinka ihana minä olen, mutta ilmeisesti ne ovat niin tyhjäpäisiä, että lauloivat siitä englantilaisesta runoilijasta, joka hylkäsi latinan kielen kaunokirjoituksessa ja alkoi kirjoittaa englanniksi. No mikä se nimi nyt olikaan? Parrakas mies? Pukeutui siististi? Kirjoitti Canterburyn tarinat 1300-luvulla? Kamalaa aikaa, kukaan ei ollut kuullutkaan saippuasta…

Eros: Geoffrey Chaucer?

Narkissos: Juuri hän. Kuulemma hän oli ensimmäisiä, joka mainitsi Pyhän Valentinuksen päivän liittyvän rakkauteen. Hän mainitsee sen runossa, jossa linnut kerääntyvät yhteen päättämään kaikkien asioista. Sillä oli osuva nimi… Lintujen turpakäräjät!

Eros: Lintujen parlamentti?

Narkissos: Juuri se. Ja siellä kaikki linnut sitten sopivat siitä, kuka kenetkin ottaa puolisokseen.

Eros: Kappas vaan. Tosin aika erikoista ylipäätään yhdistää Pyhä Valentinuksen päivä rakkauteen, ottaen huomioon, että Valentinus yhdistetään myös ruttoon, epilepsiaan ja mehiläistenhoitoon. Ukkoparka myös koki karmaisevan marttyyrikuoleman. Pelkästään siksi, että auttoi Rooman valtakunnan vainoamia kristittyjä. Antiikin roomalaiset olivat sangen brutaalia kansaa…

Narkissos: Brutaaleista kansoista puheen ollen. Kuulin lintujen myös laulavan, että suomalaiset eivät juhli Pyhän Valentinuksen päivänä rakkautta, vaan ystävyyttä. Mistäköhän sekin johtuu?

Eros: Ehkä siitä, että ystävyys on siellä harvinaisempaa, ja siksi juhlimisen arvoista.

Narkissos: No johan oli pitkä hiljaisuus. Jokohan olisi aika lähteä Afroditen juhliin (kliks!)?

Eros: Totta kai, mennään vaan. Mukava nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa. Ja sinullekin tekee hyvää viettää aikaa muiden seurassa.

Narkissos: Ei, ei, ihan itsekseni ajattelin juhlia.

Eros: Etkö koskaan kyllästy omaan seuraasi?

Narkissos: Miksi ihmeessä kyllästyisin? Olen loistavaa seuraa! Olen aina ajoissa, tiedän, milloin sanoa hyvästit, ja saan itseni aina haluamaan lisää!

Eros: Hyvä on, Narkissos, näinhän se on. Vieläkö sinulla on niitä suklaita? Voisin ehkä kuitenkin maistaa yhden. Jotenkin tuntuu siltä, että tarvitsen sellaisen.

Narkissos: Tryffeli?

Eros: Olisiko yhtä ilman puremajälkeä?

Narkissos: Ei.

Eros: Anna tänne.