Rubikonin rannalla

Kuulin, että olet edelleen elossa. Mikä pettymys. Oletan, että muistat minut. Olen se laiva, jonka sinä upotit. Ehkä et haluaisi muistaa minua, ehkä et haluaisi ajatella minua enää koskaan, mutta en aio päästää sinua helpolla. Sanon sanottavani sinulle nyt, ennen kuin lakkaan kokonaan olemasta.  Minun nimeni on Costa Concordia. Olin ensimmäinen laatuani, kun sain alkuni vuonna 2004 Genovassa, Sestri Ponenten telakalla. Minut rakensivat suurella huolella ammattitaitoiset naiset ja miehet, jotka tekivät minusta lujan, tyylikkään ja turvallisen. Olin suurimpia Italiassa koskaan rakennettuja risteilyaluksia, ja minä olin yksinkertaisesti loistelias. Kun minut laskettiin vesille, kummitätinäni toimivan Eva Herzigován tehtävänä oli rikkoa shampanjapullo runkoani vasten hyvän onnen varmistamiseksi. Pullo ei kuitenkaan särkynyt, ja merenkävijöiden uskomusten mukaan se ennusti pahaa. Näin jälkeenpäin ajatellen taisin olla jo alusta alkaen tuhoon tuomittu. Risteilyaluksena minun työtäni oli ...

West Pointin sotilasakatemia, vartiointipiste, 22.12.1826 klo 23:33 Öisellä Hudson-joella lipui syvässä lastissa soutuvene. Veneestä kuului hiljaisella äänellä puheensorinaa, naurua, laulua ja hyssytystä. Vartiovuorossa oleva kadetti Dougan seurasi rannalta veneen lähestymistä otsa rypyssä. Soutuveneen lipuessa laituriin esiin nousi aikamoisen ähellyksen saattelemana kolme tuttua miestä: kadetit Burnley, Center ja Roberts. "Iltaa, arvoisat herrat. Vähän on myöhäinen ajankohta huvisoutelulle " Dougan totesi keskustelusävyyn. Kolme kadettia pitivät pikaisen, ja ei niin kovin vaimean, neuvottelun siitä, miten edetä vartijan ohitse. Lopulta Roberts päätyi kaivelemaan taskunpohjiaan, ja ojensi Douganille kourallisen kolikoita. "Hiljaisuudestasi, Doug", Roberts sanoi. Dougan laski rahat pikaisesti, työnsi ne sitten taskuunsa ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi. "Jos voisit vielä vähän selkää kääntää, että pääsemme näkemättäsi ohitse" kadetti Center pyysi. Dougan te...