Rubikonin rannalla

Mielipiteeni on, että Homo neanderthalensis olisi sittenkin ollut parempi valinta tälle planeetalle kuin Homo sapiens . Neandertalinihmiset pitivät huolta perheidensä jäsenistä, kunnioittivat ympäristöään ja käyttivät aivojaan yleistä hyvää ajatellen. Sapiensit eivät.   Olen viettänyt joitakin kuukausia Telluksen kamaralla. Maakosketuksen otin siinä vaiheessa, kun radioaktiivisen laskeuman saastuttama maaperä oli suhteellisen kulkukelpoista. Ylläni on jatkuvasti säteilysuojapuku sekä kypärä happisäiliöineen. Ydinsotien jäljiltä kaupungit ovat raunioina, ilma saastunutta ja maa elinkelvotonta. Meret ovat niin pilaantuneita, että niissä ei ui kuin muovia. Kaikki elollinen on poissa - planeetta on käytännöllisesti katsottuna mennyttä. Olen kaivanut esiin eri aikakausilta peräisin olevia sapiens-lajin edustajien jäännöksiä. Näyteanalyysit osoittavat, että elossa ollessaan sapiensit olivat kyllästettyjä esimerkiksi asbestilla, lyijyllä ja mikromuovilla. On suorastaan hämmästyttävää, mi...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...

Tervetuloa kirjastoon! Voinko olla jotenkin avuksi? Kirjastosta löytyy lääke vaivaan kuin vaivaan. Tämä on sielunhoitopaikka, eikä ole sellaista elämäntilannetta, johon ei löytyisi sopivaa kirjaa. Katsele vaan rauhassa ympärillesi. Työskentelen täällä kirjastonhoitajana, ja annan aina mielelläni kirjallisuusneuvoja! Kerro hieman, minkälaisessa asiassa voisin olla avuksi? Eli ongelmanasi on kirjojen liikakäyttö, lähestulkoon yliannostus? Mennessäsi kirjastoon suorastaan riehaannut lainausautomaatilla, lainaat liikaa teoksia, raahaat selkä vääränä kassillisen kirjoja kotiin, niksautat niskasi, joudut sairaslomalle - ja vaikka makaat vuodepotilaana kuukauden päivät, et silti koskaan ehdi lukemaan kaikkia lainaamiasi kirjoja loppuun. Tämä on vakava ongelma. Suosittelen, että jatkossa selkä- ja niskavaivojen välttämiseksi vedät talvella kirjat kotiin pulkassa ja kesällä lykkäät kottikärryillä. Muista myös hyvä lukuasento ja se, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa! Entä sinä, nuori mies,...

On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saadakseni laskut ...

Minä, Maximus Intellectus Alienus, Intergalaktisten iskujoukkojen päästrategi ja tähtilaivasto Kentaurin komentajakenraali, olen saapunut tälle planeetalle tekemään sen, mihin sen kurjat kansalaiset eivät matalamielisyydessään ole kyenneet. Olen täällä palauttaakseni sivistyksen tähän vihoviimeiseen rotankoloon. Seuraavaksi esityslistani asiasta. Sosiaalinen media kielletään kokonaan. Internetiä saa jatkossa käyttää vain korkeakulttuurin nimissä. Linnunlaulu on jatkossa ainoa ulkotiloissa sallittava musiikki. Klassinen musiikki on jatkossa ainoa sisätiloissa sallittava musiikki. Kirjastoissa käymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus: korttia on höylättävä ja usein, muussa tapauksessa lähetetään rangaistussiirtolaan Andromedan galaksiin. Koululaisten on jatkossa vietettävä joka päivä koulun jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Koululaisten vanhempien on jatkossa vietettävä joka päivä töiden jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Jokainen, joka kehuskelee sillä e...

Olet täällä, koska haluat oppia tekemään vaikutuksen naiseen, häneen, joka saattaa olla se oikea. Pohdit kuumeisesti miten todistaisit hänelle, että et ole samanlainen kuin muut, että sinulla on jotakin annettavaa, ja että kaikista mahdollisista ihmisistä hänen tulisi valita juuri sinut?  Vaikutuksen tekeminen on yksinkertaista; tarvitset siihen ainoastaan seuraavaa sisustusvinkkiä. Ennen vanhaan jokaisen sivistyskodin tunnusmerkkinä oli valtava, jalopuinen, klassikkoromaaneilla täytetty kirjahylly. Komea kirjahylly itsessään herätti katsojassaan ihailua ja kunnioitusta, mutta kuten aina kaikessa tärkeässä, vain sisällöllä oli väliä. Hyvin ylläpidetty kirjahylly tarjosi jokaiselle jotakin; romantiikannälkäisille romantiikkaa, seikkailunhaluisille seikkailuja, tiedonjanoisille tietosanakirjoja, kirjoittajille kirjallista lähdetietoa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Perinteiset kirjahyllyt ovat saaneet väistyä Live, Love, Laugh -sisustustaulujen, taulutelevisioiden ja konmarituksen ...

Oli kerran mies, joka tekemillään valinnoilla onnistui tuhoamaan kaiken hyvän elämästään. Hän vieraannutti lähes kaikki tuntemansa ihmiset, tuotti tärkeimmilleen pettymyksen, ja päätyi lopulta onnettomaksi, katkeraksi ja yksinäiseksi. Hänen surkea tarinansa soittaa suomalaisten sielunkieliä kuin lumoojatar sistrumia, ja miehestä kertova kirja valittiin Ylen Vuosisadan kirja -yleisönäänestyksen voittajaksi vuonna 2017. Mika Waltarin loppuvuodesta 1945 julkaistu Sinuhe egyptiläinen on voimallinen kuvaus muinaisesta Egyptistä, sen kulttuurista ja ihmisistä sekä miehestä, joka ihmisten ympäröimänä kuvailee eläneensä yksinäisenä kaikki elämänsä päivät. Kaikista lukemistani kirjoista Sinuhe on edelleen se, johon useimmiten palaan ajatuksissani. En niinkään tarinan takia kuin juuri pessimistisen ihmiskuvauksensa ansiosta. Sen rehellisyys kiehtoo minua. Sinuhe on läpikotaisin ihmisyyteen ja itseensä pettynyt, eikä usko parempaan huomiseen. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva" ...