Rubikonin rannalla

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää vesipu

Nyt, jos koskaan, on oikea aika valmistautua maailmanloppua varten, ja minä olen luonnollisesti oikea henkilö sinua asiassa ohjeistamaan. Tietenkään en aio kertoa sinulle nimeäni, osoitettani tai mitään muutakaan yksityiskohtia itsestäni, sillä olettamuksella että havittelet varastojani, mutta muuten annan aina mielelläni preppausneuvoja. Jos et ole tähän mennessä tajunnut varastoida vettä, ruokaa ja hygieniatarvikkeita pahan päivän varalle, en näe sinulla olevan mahdollisuuksia selviytyä tositilanteessa. Jos sinulla on vaikeuksia maalaisjärjen käytön kanssa, kehotan sinua menemään pitsinnypläyskursille ja jättämään preppaamisen niille, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus selviytyä sitten, kun ryminä alkaa. En puhu preppauksen perusteista, kuten elintarvikkeiden hamstraamisesta tai maanalaisen bunkkerin kaivamisesta, vaan preppaukseen liittyvästä henkisestä valmistautumisesta. Henkinen valmiustila selviää kysymällä itseltä seuraavat kysymykset: Selviänkö maailmanlopusta, jos en pä