Rubikonin rannalla

Aina kun menen ensimmäistä kertaa konsultaatiokäynnille uuteen asuntoon, kiinnitän heti ovensuussa huomiota siihen, minkälaista värimaailmaa asunnossa on käytetty. Minkälaisiin pintamateriaaleihin on satsattu, minkälaisia huonekaluja on valittu. Katson, onko asunnossa hyvä feng shui, onko harmoniaa, onko iloa, onko valoa, ja vaikka ex-mieheni otti ja lähti nuoremman mukaan, annan aina mielelläni sisustusneuvoja. Aloitetaan tässä sinun asunnossasi seinien uudesta maalisävystä. Toin mukanani värikartan ja mallipaloja, jotta voidaan vähän mallailla, että minkälaista sävyä lähdettäisiin valitsemaan. Sanoit aikaisemmin, että tunnet olevasi sisustajana kokeilunhaluinen? Toin siksi mukanani vähän erikoisempia sisustusvärejä malliksi. Nämä voivat tosin jollekin olla vähän liikaa, kuten ex-miehelleni oli liikaa osallistua parisuhteeseemme, mutta lähdetään rohkeasti kokeilemaan! Eli aloitetaan harmaista ja vertaillaan eri sävyjä näistä mallipaloista; Graniitti, Tuhka, Laastipöly. Vai oisko beige...

  Jokohan sitä uskaltaisi mennä? Katsotaanpa ovisilmästä onko reitti selvä. Käytävä näyttää tyhjältä. Kulta, kun äiti sanoo, niin sitten mennään vauhdilla, okei? Aukaisen nyt oven. Voi ei, aukesiko yläkerrassa naapurin ovi? Äkkiä takaisin sisälle ja ovi kiinni, odotellaan ihan hiljaa, että naapuri menee ohitse. Käveleepä hitaasti. Miksi tuon pitää rampata portaikossa, vaikka hissi on keksitty? Meillä on kiire esikouluun, voisiko arvon naapuri myös kiiruhtaa? No niin, nyt on käytävä tyhjä. Nyt mennään. Sitten ratikkaan, otetaan tästä istumapaikat. Hetken ehtii hengähtää. Voi ei, nouseeko tuolta seuraavalta pysäkiltä se ärsyttävä Sanna kyytiin? Nyt äkkiä kaivamaan käsilaukusta kännykkä esiin, ettei vaan tarvitse taas puhua sen kanssa. Kulta, katsopa äidin puolesta, tuleeko tuo täti tänne päin. Katso nyt. Älä katsokaan! Pää alas! Minäpä kurkkaan... Huh, meni onneksi toiseen päähän istumaan. Joka aamu sama juttu. Pitää varmaan hankkia auto, että saa olla rauhassa. No niin, perillä olla...

  “Ja kun me kerran puhumme karnevaaleista”, signor Conti luennoi tasaisella äänellään, “on hyvä käsitellä karnevaali-sanan merkitystä. Italian carnevale tulee latinan sanoista carnem levare , kirjaimellisesti ‘lihan pois ottaminen’. Karnevaalien myötä me siirrymme viettämään paastonaikaa, ja sanomme hyvästit lihalle, niin syömällemme lihalle kuin myös raamatullisille lihan iloille... Violetta! Tämä ei ole naurun asia!” Violetta oli tänään erityisen hyvällä tuulella, eikä voinut naurulleen yhtään mitään. Tämä päivä oli hänen elämänsä jännittävin päivä, sillä tänään, 23. helmikuuta 1685, hän oli vihdoin ylittänyt sen rajan, jolloin tytöstä tulee nainen, ja oli valmis astumaan Venetsian seurapiireihin sekä osallistumaan karnevaaleihin. Signor Conti, yksi Violettan kotiopettajista, oli kutsuttu paikalle kertaamaan Violettalle karnevaalien historiaa, jotta nuori nainen osaisi suhtautua ensimmäisiin karnevaaleihinsa asian vaatimalla vakavuudella. Signor Conti oli Violettalle rakas, mut...

AIKA HERÄTÄ, MARIA. “Vielä viisi minuuttia, tässä on niin mukavaa...” HERÄTYS, PÄIVÄNPAISTE. MUUTEN MYÖHÄSTYN. Maria viivytteli vielä hetken aikaa peiton alla lämpimässä, mutta nousi kuin nousikin mykistämään herätyskellon. Hän laittoi silmälasit päähänsä ja haukotteli. Maria oli eilen pitkästä aikaa ehtinyt käydä kampaajalla, ja hän ihaili hetken meikkipöydällään olevasta peilistä uutta kampaustaan. Kampaajakäynnin takia hänen valmistautumisensa tämän aamun tiimitapaamiseen oli venynyt yömyöhäiseen, mutta hän oli tyytyväinen työpanokseensa. Maria herätti miehensä ja tyttärensä, ja paimensi kummankin lempeästi aamutoimiin. Yhteinen aamupala, pikaiset jäähyväiset, mies lähti samalla ovenavauksella töihin ja Maria viemään tyttöä päiväkotiin. Maria istui tytön kanssa metron penkillä. Suloinen lapsi jutteli, kuinka ei haluaisi mennä tänään hoitoon, vaan haluaisi jäädä äidin kanssa kotiin askartelemaan. Maria yritti parhaansa mukaan lohduttaa tyttöä, ja sanoa, että äidin on pakko mennä t...