Rubikonin rannalla

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. On huhtikuu vuonna 1518, ja olen Ranskassa, Amboisessa, Clos Lucén kartanon kevääseen heränneessä puutarhassa. Kävelen kohti kartanon piharakennusta ja huomaan sen oven olevan kutsuvasti raollaan. Koputan ja astun sisään ateljeehen, jonka seinät ovat täynnä toinen toistaan kiehtovampia piirroksia, maalauksia, luonnoksia, suunnitelmia. Kaiken keskellä on etsimäni henkilö, pitkä ja komea, jatkuvasti muistikirjaansa luonnosteleva, Ranskan maaseudulle elämänsä ehtoossa vetäytynyt 66-vuotias italialainen mies. Hän on taiteilija, tieteilijä, keksijä, yksi maailmanhistorian merkittävimmistä ihmisistä… Kert Oja: …Leonardo da Vinci! Leonardo: Aikamatkaaja tulevaisuudesta! Kert Oja: Te osasitte odottaa minua? Leonardo: Aah, kyllä vain. Olen ehkä jo vanha, mutta älyssäni ei ole mitään vikaa. Ajatuksissani olen ...

Kolme osaa nitroglyseriiniä ja yksi osa piimaata, ensimmäinen räjähtämistä ja toinen vakauttamista varten. Tämä on maailmanhistoriaa mullistanut dynamiitin kaava, jonka ruotsalainen kemisti Alfred Nobel vahingossa keksi. Sen kehittämiseen vaadittiin lukematon määrä työtunteja, kokeita, räjähdyksiä, tuhoutuneita taloja, poliittisia vastoinkäymisiä, keksijän mielenterveys ja maine, hirvittävä määrä ihmishenkiä - sekä pieni tippa hyvää tuuria. Elettiin 1800-luvun puoliväliä. Maailma oli modernisoitumassa, ja junaratojen määrä lisääntyi Euroopassa. Jotta rautateistä saataisiin mahdollisimman tehokkaita, niiden tieltä piti räjäyttää kaikki mahdollinen kiviaines pois. Vahvistuva kaivosteollisuus tarvitsi myös kipeästi edullisia räjähteitä toimiakseen tehokkaasti. Työmailla oli ennen käytetty irtonaista mustaruutia, mutta sen panostaminen oli aikaavievää ja hankalaa puuhaa. Tutkijat ympäri maailmaa työskentelivät nitroglyseriinin parissa kehittääkseen siitä toimivan ja turvallisen työkalun. N...