Kadonnutta aikaa ja örkkejä metsästämässä

Tapasin erään henkilön, joka kertoi haastaneensa itsensä lukemaan joka päivä. Hän oli kuluneen vuoden aikana lukenut jo yli 100 kirjaa. Olin vaikuttunut kuulemastani, sillä kyseinen henkilö oli kokopäivätöissä käyvä perheellinen ihminen. Ensinnäkin hienoa, että hän oli innostunut lukemaan. Toisekseen hienoa, että hän oli onnistunut löytämään aikaa lukemiselle. Kolmanneksi hienoa, että hän palautti mieleeni kiehtovan, sivistystä tihkuvan ilmiön, eli lukuhaasteen.

Muutama vuosi sitten törmäsin artikkeliin, jossa kirjastossa työskentelevä nainen kertoi asettaneensa itselleen haasteeksi lukea kirjan päivässä eli 365 kirjaa vuodessa. Tällaiseen luku-urakkaan lähtiessään on pakko luopua jostakin. Ehkä nukkumisesta.

Ylläolevat olivat esimerkkejä itse asetetuista lukuhaasteista. Jos lukuhaasteeseen osallistuminen kiinnostaa, mutta kaipaa apua lukemiston valinnassa, Helmetissä on tarjolla koko vuoden kestävä lukuhaaste, jossa luetaan 25-50 kirjaa erilaisten vinkkien avustuksella. Jos lukuhaasteen sosiaalinen puoli kiinnostaa, Overdrivessä oli viime kuussa lukuhaaste, jossa kuka tahansa saattoi lainata Natalie D. Richardsin kirjoittaman kirjan Five total strangers sähkö- tai äänikirjana, ja teoksen luettuaan osallistua aiheesta käytyyn keskusteluun. Tapahtumassa pääsi keskustelemaan kirjasta myös kirjailijan itsensä kanssa.

Itse otan tänä vuonna osaa Redditin r/tolkienfans-subredditin Taru Sormusten Herrasta -haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea trilogiasta kappale per viikko ja sitten keskustella lukemastaan netissä muiden fanien kanssa. Tolkien-fanien haasteessa luetaan englanninkielistä alkuperäisversiota, jonka toki omistan, mutta osallistun kuitenkin itse suomenkielistä versiota lukemalla. Välillä tarkistan ja vertailen suomenkielistä painosta englanninkieliseen, sillä koen siten saavani haasteesta eniten irti ja samalla aktivoin harmaita aivosolujani monipuolisesti.

Ajanpuute on lukuhaasteiden suurin ongelma. Oma elämäni on tällä hetkellä sitä, että teen jotakin koko ajan, aamusta iltaan, tauotta. Ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea niin paljon kuin haluaisi. Olen auttamattomasti pudonnut Rohanin ratsastajien kyydistä, sillä siinä missä muu porukka lähestyy jo Tuomiovuorta, olen itse vasta Rautapihassa hobitteja hakemassa. Kun illalla olisi aikaa lukea, yleensä nukahdan kirja kädessäni. Örkkijoukko juoksi minua karkuun ainakin kolme kuukautta. 

Pidän yhden kirjan lukuhaasteista, ne ovat aika simppeleitä. Useamman kirjan haasteessa on ongelmana se, jääkö lukijalla mitään päähän, jos kahlaa vauhdilla läpi kirjakasojen? Yllä mainitussa artikkelissa kirjastontädillä on supernopea loppuunhiottu pikalukutyyli. Olen itsekin kohtalaisen nopea lukemaan, mutta toisaalta tykkään makustella lauseita ja sanoja, laskea kirjan alas ja pohtia lukemaani. "Kiiruhda hitaasti" on lukemisessa minun mottoni. Luen paljon, päivittäin, mutta yhden kirjan lukemisessa menee välillä kuukausia. Toisaalta luen noin kuutta eri kirjaa yhtäaikaisesti, vähän sieltä, vähän täältä. Kaikki tyylillään, vai mitä?

Onneksi on olemassa äänikirjoja. Kuuntelen niitä päivittäin, sillä niitä on helppo lainata sähkökirjastosta kotisohvalta käsin. Tämän vuoden kuuntelu-urakka oli Teemu Keskisarjan Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus, kirja, jonka lainasin neljä kertaa. Haasteen kuuntelusta teki se, että tein koko ajan samalla jotakin muuta suhteellisen haastavaa. Kesällä kuuntelin kirjaa, kun maalasin mökin seiniä, syksyllä kuuntelin kirjaa, kun remontoin kylpyhuonettani. Ajatus siis välillä herpaantui, kun piti välillä keskittyä työntekoon. Sitten kelasin taaksepäin, ettei varmasti jäänyt yhtään kohtaa kuulematta.Välillä oli myös niin mielenkiintoisia kohtia, että piti taas kelailla ja kuunnella uudestaan.

Toinen äänikirjahaaste, jota minua vielä odottaa, on Yle Areenasta löytyvä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jonka kuuntelu on vuorossa heti, kun... löydän aikaa. Minulla on sellainen kutina, että kirja on haastava ja monimutkainen, ja tullee vaatimaan kaiken huomioni. Jos elämäntilanteeni antaisi joustavammin myöten, iskisin kynteni kirkuen kiinni Proustiin kuin kondorikotka raatoon. Sitten kun oikein vajoan kirjalliseen hulluuteen, haastan taas itseni ja alan kuunnella Areenasta Volter Kilven Alastalon salissa -suurteosta.

Tällä hetkellä, näinä elämän ruuhkaisina vuosina, lukemiselle pitää tietoisesti etsiä aikaa. On koko ajan haastettava itseään lukemaan. Onneksi me lukutoukat pidämme tällaisista haasteista. Jatkan omassa Tolkien-lukuhaastekokeilussani hidasta edistymistäni. Tätä vauhtia voin osallistua ensi vuoden lukuhaasteeseen ja olla kaikkia reilusti edellä. Sitä he eivät osaa odottaa! Ha-HAA!

Kysymys: oletko osallistunut lukuhaasteisiin tai haastanut itsesi lukemaan?