Kreivin aikaan ja navigaattorin mukaan

Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen.

Katselin keskittyneesti Pietarin Brahen patsasta Raahen Pekkatorilla. Kuvanveistäjä oli totisesti onnistunut ikuistamaan itseensä hyvin tyytyväisen miehen. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti Raahen kaupungin joulukuun viidentenä päivänä vuonna 1649. Brahen aika oli kreivin aikaa, uudistuksen, kehityksen ja sivistyksen aikaa, ja nykyään ilmaisu tarkoittaa, että jotakin tapahtuu juuri sopivasti.

Mutta mitä ihmettä tein Raahessa? Vuotas, niin kerron.

Olin tapani mukaan kesällä mökkeilemässä jokilaaksojen maassa, kun kukkasia harrastavat vanhempani päättivät, että lähdetään piipahtamaan Raahessa. Pohjois-Pohjanmaalla ei ole temppu eikä mikään piipahtaa satojen kilometrien päässä. Pakkauduimme siis autoon ja lähdimme matkaan. Navigaattoreita harrastava isäni päätti, että laitetaan laitteeseen lyhyin tie mökiltämme Särkän perennataimistolle. Ja niin sitä sitten mentiin.

Navigaattorit eivät ole idioottivarmoja. Tässä tapauksessa lyhyin tie perille vei pikkuteitä pitkin, ja Pohjois-Pohjanmaalla osa pikkuteistä on kammottavan huonossa kunnossa. Jossakin vaiheessa todettiin, että mentiin ihan väärään ilmansuuntaan. Palattiin takaisin, ja päädyttiin vastakarhennetulle tielle, joka oli täynnä isoja kivenmurikoita. Isoja, teräviä kivenmurikoita.

Muut tielle päätyneet autot kääntyivät saman tien pois, mutta seikkailuja harrastava isäni huudahti innoissaan: anna mennä vaan, tämä on nopein reitti navigaattorin mukaan. Ja taas mentiin. Todella hitaasti. H-i-t-a-a-s-t-i. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olimme edenneet 200 metriä. Sanoin, että nyt käännyn takaisin, ennen kuin renkaat puhkeavat.

Seuraavaksi navigaattori neuvoi ylittämään junaradan. Lähestyimme vartioimatonta tasoristeystä, ja havaitsin, että radan yli ei edes mennyt tietä. Ylitse olisi päässyt vain, jos olisi ottanut vauhtia ja Monster Jam -tyyliin lentänyt radan vieressä olevan lautarakennelman päältä toiselle puolelle. Navigaattorin mukaan tästä olisi mentävä, se olisi nopein reitti perille. Kieltäydyin stunt-tempusta, palasin takaisin päätielle, sammutin navigaattorin ja takapenkin räpätyksestä välittämättä aloin seurata tienviittoja kohti Raahea.

Perennataimistoon saavuttiin, kukkasia katseltiin. Jännittävää, että nämä kauniit kasvit kasvavat näin kaukana pohjoisessa. Joku sitten keksi, että lähdetään Raaheen syömään jotakin. Perillä joku keksi ryykätä tutustumaan Raahen kirkkoon, jonka totesin sisältä merihenkiseksi. Ihailin katosta roikkuvaa laivan pienoismallia. Kävimme syömässä. Aikani kuluksi luin Pietari Brahesta ja katselin hänen kopeaa patsastaan. Tällainen kotimaanmatkailu on hyvin avartavaa, ja pienestäkin kaupungista löytyy paljon kiinnostavaa tietoa. Minä olin retkeen ja retki minuun sangen tyytyväinen.

Lopulta ajoimme takaisin mökille. Ilman navigaattoria.

Perillä havaitsin yhden autonrenkaista puhjenneen. Olimme saapuneet pihaan juuri parahultaisesti ennen renkaan tyhjentymistä. Kreivin aikaan suorastaan.

Kysymys: Onko navigaattori johdattanut sinut kiehtoville harharetkille?