Rautarouva

Madame LeFevre, kuinka mukava nähdä teitä! Ja kiitos syntymäpäiväonnitteluista. Mitenkä miehenne ja poikanne voivat? Niin ja tyttärenne, mitenkä hän voi? Oletteko kaikki pysyneet terveinä?

Peremmälle, peremmälle. Garçon! Auttakaa toki madamelta turkki pois! Madame, antakaa kun minä johdatan teidät salonkiin, ei ei, tulkaa tänne minun viereeni, haluaisin vaihtaa muutaman sanan kanssanne ennen kuin siirrymme illallispöytään. Otatteko juotavaa? Ettekö? Älkääs nyt, madame, migreeni on vasta huomisen ongelma, minä vaadin että juotte minun kunniakseni! Kas näin, olkaapa hyvä. Terveydeksenne!

Siinä se nyt sitten on, tornini. Vielä muutama kuukausi ja se on valmis! Voitteko edes kuvitella, miten innoissani olen? Rakennusinsinöörinä toimiminen on sitä, että istuu päivät pääksytysten pöydän ääressä suunnittelemassa ja piirtämässä, ja menee vuosia, ennen kuin itse rakentaminen alkaa. Ette voi edes arvata, miten turhauttavaa se on. Onneksi kaikki ne turhautumisen tunteet katoavat sillä hetkellä, kun saa nähdä oman luomuksensa vihdoinkin valmistuvan!

Kyllä, kyllä, juuri näin, kovin on vauhdikkaasti edennyt. Laskeskelimmme poikien kanssa, että vähän päälle pari vuotta menee itse rakentamisessa. Valmistuessaan siitä tulee maailman korkein rakennus! Painoako? No sanoisin, että sellaiset 10 100 tonnia, takorautaa, kyllä. No kyllähän siitä aikamoinen kuoppa tulisi, jos se kaatuisi! Ylöskipuaminenkin käy kuntoilusta, portaita on peräti 1 665 kappaletta. Sanoisin, että madame menee ihan hyvällä omallatunnolla hissillä ylimpään kerrokseen asti.

Tervetuloa, ystävät! Tulkaa, tulkaa, jättäkää takkinne ja vaimonne narikkaan, tänä iltana me juhlimme! Saako olla sikari? Kuulkaas, liityn ihan pian seuraanne, pidän nyt tässä madamelle seuraa, häntä kiinnostaa kovasti kuulla lisää tornistani. Noh noh, Émile, sinä senkin, ei, mehän vain...

Mihin jäinkään? Niin, tornini valmistuu Maailmannäyttelyä varten, jolloin juhlistamme Ranskan vallankumouksen satavuotisjuhlaa. Jaa että tiedätte, hyvä hyvä. Voin ihan rehentelemättä sanoa, että tornini ei ole pelkästään modernin insinööritieteen mestariteos, vaan se myös symboloi koko tätä tieteen ja teollisuuden vuosisataa, jota me tällä hetkellä elämme. Saamme kiittää sata vuotta sitten eläneitä isiemme isiä, jotka puskivat tieteellistä kehitystä ja ihmiskuntaa eteenpäin. Ja tämä tornini, voi kuulkaa rakas madame, onko hienompaa tapaa osoittaa koko Ranskan kiitollisuutta vallankumouksemme isiä kohtaan!

Mitenkä? Mistä te sellaista olette kuullut? No insinöörieni ideahan tämä oli, ja yritykseni arkkitehtuuriosaston johtajakin osallistui suunnitteluun, mutta torni on kuitenkin minun luomukseni, sillä minähän sen sain toteutettua. Minun nimeäni torni kantaa! Jos kerran vaaditte saada tietää, sain inspiraationi torniini Lattingin observatoriosta New Yorkista. Se oli hieno torni se. Tosin minun on hienompi. Ja isompi!

Kritiikkiä, kritiikkiä. Mitä nämä arvostelijat tietävät mistään? Väittävät tornini turmelevan Pariisin kauneuden! Kutsuvat torniani hyödyttömäksi ja hirviömäiseksi! Ja että sen varjoon jäisivät Notre Dame, Tour Saint-Jaques, Louvre, Dome of les Invalides, Arc de Triomphe... Sanon heille, että tornini tulee vielä liittymään näiden mestariteosten joukkoon. Heidän ei auta muu kuin tottua siihen!

Kuulkaas madame, niin se vain sattuu olemaan, että tornini tulee olemaan korkein ihmisen koskaan rakennuttama rakennus. Se tulee olemaan suurenmoinen! Miettikääpä Egyptin pyramideja. Miksi jokin, joka on niin ihailtu Egyptissä, olisi kammottavaa ja naurettavaa Pariisissa? Ai mitenkä ei olisi verrattavissa pyramideihin? Niin no niinhän sitä nyt sanotaan, että torni on tarkoitus purkaa Maailmannäyttelyn jälkeen, mutta tunnen sisimmässäni, että pariisilaiset tulevat vielä rakastamaan sitä, ja se saa jäädä tuhansiksi vuosiksi.

Charles, sinä senkin vanha veijari! Kyllä, onhan se hyvännäköinen. Ja torni myös! Älkäähän nyt, hyvä madame, meillä on vielä hyvinkin hetki aikaa. Charles, tulen pian, haluan vain vielä keskustella hetken madamen kanssa, kyllähän sinä tiedät, pitää selittää näitä asioita niin, että lapsikin ymmärtäisi. Madame, ottakaa juotavaa nyt lisää, pyydän, minun mielikseni.

Ettäkö liian korkea? Turvallisuusriskikö? Älkäähän nyt, madame, pidin erityisen huolen siitä, että rakentaminen oli mahdollisimman turvallista. Käytimme lukuisia turvamenetelmiä, ikkunoita, turvakaiteita, telineitä. Niin? No mutta vain yksi menetti henkensä, olosuhteet huomioon ottaen sitä voitaisiin pitää merkittävänä saavutuksena.

Haluatteko kuulla salaisuuden? Madame? Madame? Sanoin, että haluatteko kuulla salaisuuden? Kumartukaa lähemmäksi. Lähemmäksi. Suunnittelin tornini kolmanteen kerrokseen salahuoneen vieraita varten. Haluaisin mahdollisesti esitellä sitä teille joskus, tarkoitan, että olisitte sinne hyvin... tervetullut. Mitä niin? No tietenkin miehenne myös, hän on aina tervetullut, mutta kyllähän te tiedätte, että teidän mielipiteenne on minulle kaikkein tärkein.

Ottakaa toki vielä samppanjaa, tänään on juhlapäivä, otan itsekin vähän lisää.

Madame, olette niin hiljainen! Kertokaa toki, mitä mieltä te olette?  Eikö se olekin majeesteettinen näky? Eikö se olekin Ranskan ja koko maailman upein rakennus? Madame, kertokaa minulle, pidättekö te siitä? Eikö se teekin teihin vaikutuksen?

Ei?