Yhtäkkiä pimeydessä on järkeä


Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Pakkasta on miinus viisi astetta, ja valkea lumihuntu peittää juuri ja juuri maan. Suomen ylle on laskeutunut terminen talvi, ja joulukuu on normaalia kymmenen astetta kylmempi

Koko pitkä syksy on tullut vietettyä pimeydessä. Aina vain lyhenevät päivät ja lumen puute on tehnyt elämästä täällä etelässä lähes sietämättömän synkkää. Jouluvalot tulikin kaivettua kaapista jo pari viikkoa sitten ja viriteltyä niitä naapurien iloksi aivan järjetön määrä niin etu- kuin takapihallekin.

Ja kuten kunnon tonttu ainakin, vakoilen verhojen välistä ohikulkijoiden reaktioita. Kukaan ei koskaan näyttäisi noteeraavan valojani mitenkään, mutta tiedän, että he näkevät ne. Tähän on selityksenä suomalaisille ominaiset ravunsilmät, jotka kääntyvät vaivihkaa haluaamansa kohdetta kohti ilman, että pää kääntyy. Tämä ominaisuus on kehittynyt pitkälle erityisesti maaseudulla, jossa kukaan ei koskaan katso minnekään ja silti kaikki tietävät kaikkien asiat.

Hämärässä liikkuminen ei ole minulle mitenkään vastenmielistä, päinvastoin. Pidän siitä, että minulla on mahdollisuus kietoutua pimeyteen, pukeutua siihen, ja kulkea niin hiljaa, ettei kukaan ohikulkija havaitse minua. Saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa. Kylminä talviöinä tähdet täyttävät taivaan, ja yhtäkkiä pimeydessä on järkeä.

 

Kysymys: pidätkö pimeästä?

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat kirjoitukset

Ammattimainen yläkerran naapuri

ASMR Horror Story: Hallainyö

Mitä meistä jää jäljelle

Haamukirjailijan halloween

Psyyken apteekki - eli kirjallisuusneuvoja

Preppausneuvoja

Sivistyksen vastaisku

Cosa Nostra HR-osasto

Haamukirjailija

Tehtävä suoritettava perjantaina 13. päivä