Kun näet minut
On ollut liian monta kuivaa vuotta.
Děčínin kaupungissa, Tšekinmaalla, ilta-auringon värjätessä taivaan kullanhohtoiseksi, joku kävelee Elbe-joen rantaan ja alkaa kaivertaa jotakin rannalla olevan kiven pintaan. Numeroita ja kirjaimia, vuosiluvun ja varoituksen. "1417. Wenn du mich siehts, dann weine." Jos näet minut, itke; sillä joen pinta oli laskenut niin alas, että kaikkialla oli kuivuutta, kärsimystä, kuolemaa.
Nälkäkivi paljastui vuosien mittaan yhä uudelleen joen pohjalta, ja ihmiset kaiversivat sen pintaan lisää vuosilukuja.
1616, 1707, 1746, 1790, 1800, 1811, 1830, 1842, 1868, 1892, 1893.
Aina välillä oli parempia vuosia, mutta sitten tultiin nykyhetkeen. On vuosi 2022, ja Eurooppa kärvistelee ennennäkemättömän kuivuuden kynsissä. Sanovat, että kyseessä on pahin kuivuus 500 vuoteen. Kuivuuden seurauksena on koettu maastopaloja, vesipulaa, rankkasateita, tulvia; tuhoutuneita satoja, simpukoiden joukkokuolemia, kalalajien uhanalaistumista, paheneva energiakriisi.
Me olemme saaneet omilla teoillamme aikaiseksi ilmastonmuutoksen. Joet kuivuvat, pahemmin kuin kukaan on koskaan aikaisemmin joutunut kokemaan. Kysymys: Miksi annoimme tämän tapahtua?
Joku varoitti meitä jo kuusisataa vuotta sitten siitä, mitä jokien kuivumisesta seuraa, mutta emme kuunnelleet, vaan jatkoimme planeettamme tuhoamista. Lapsemme ja lapsenlapsemme saavat kuuroudestamme karvaasti maksaa. Kaikkialla kuivuutta, kärsimystä, kuolemaa.
Nälkäkivi paljastuu vuosi vuodelta joen pohjalta, ja he kaivertavat sen pintaan uusia vuosilukuja.
2022, 2026, 2037, 2046, 2055, 2064, 2073, 2079, 2082, 2083, 2084.
sekä
Kun näet minut, itke.
Tärkeä aihe! Tuntuu käsittämättömältä, että me ihmiset tuhoamme tätä upeaa planeettaa ja teemme siitä kenties elinkelvottoman. Harmittavat nekin suunnitelmat uusien planeettojen löytämiseksi. Pidettäisiin kunnossa tämä oma kotimme.
VastaaPoistaNiinpä, huonolta näyttää. Kuivuus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat pahasti jääneet Ukrainan tilanteen, sähkökriisin, koronan ja muiden katastrofien varjoon, mutta siellä ne koko ajan taustalla vaanivat. Vähän mietityttää, että mitenköhän tässä tulee käymään.
PoistaKiitos kommentista, Sara! Ja sain itse asiassa sinulta idean (aina tervetulleita) mahdollista tulevaa kirjoitusta varten. Eli katse avaruuteen!
Ymmärrän melko hyvin ihmisen avaruuden valloitukseen, sillä tämä pallohan on kohta tuhottu! Ei muuta kuin katse tähtiin ehkä sieltä löytyy apu! Ja mikäli salaisia arkistoja on uskominen,, niin onhan tätä paikkaa käyty tutkailemassa muilta planeetoilta.
VastaaPoistaBeam me up, Scotty!
PoistaKuka pystyy ihan v
Poistaarmasti sanomaan ettei tuolla ole älyllistä elämää tai päinvastoin! Avaruus on käsittämättömän suuri ja olisi outoa ellei sieltä löytyisi jotain muutakin.
Olet aivan oikeassa. Avaruus on niin järisyttävän suuri paikka, että ihmisen tajunta ei riitä sitä sisäistämään. Ja pakkohan siellä jossakin kaukana on olla jotakin elämää, vai mitä? Jonkinlaisessa muodossa.
PoistaMinun on ehdottomasti palattava avaruuteen kirjoituksissani. Olin itse asiassa viime keväänä laatimassa tekstiä eräästä kosmonautista ja hänen kurjasta kohtalostaan, mutta Venäjän hyökkäyssodan takia laitoin sen projektin jäihin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa tämä kirjoittaja pohdiskelee niin kosmonautteja kuin tulevaisuuden avaruusmatkailua; ensin käyn muinaisessa Egyptissä.