Rubikonin rannalla

Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten   Aika rientää, ja taas on joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan, pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen takia. En tarv...

Mielipiteeni on, että Homo neanderthalensis olisi sittenkin ollut parempi valinta tälle planeetalle kuin Homo sapiens . Neandertalinihmiset pitivät huolta perheidensä jäsenistä, kunnioittivat ympäristöään ja käyttivät aivojaan yleistä hyvää ajatellen. Sapiensit eivät.   Olen viettänyt joitakin kuukausia Telluksen kamaralla. Maakosketuksen otin siinä vaiheessa, kun radioaktiivisen laskeuman saastuttama maaperä oli suhteellisen kulkukelpoista. Ylläni on jatkuvasti säteilysuojapuku sekä kypärä happisäiliöineen. Ydinsotien jäljiltä kaupungit ovat raunioina, ilma saastunutta ja maa elinkelvotonta. Meret ovat niin pilaantuneita, että niissä ei ui kuin muovia. Kaikki elollinen on poissa - planeetta on käytännöllisesti katsottuna mennyttä. Olen kaivanut esiin eri aikakausilta peräisin olevia sapiens-lajin edustajien jäännöksiä. Näyteanalyysit osoittavat, että elossa ollessaan sapiensit olivat kyllästettyjä esimerkiksi asbestilla, lyijyllä ja mikromuovilla. On suorastaan hämmästyttävää, mi...

Arvaa, mikä minusta on hauskaa? Keilaaminen. Olen perustanut olohuoneeseeni oman keilaradan, ja tykkään keilata yleensä kahdelta aamuyöllä. PAUK JYTIN JYTIN KLANG Arvaa, mikä myös on hauskaa? Painonnosto. Tykkään nostella rautaa aina kun mahdollista, paukautan painot lattiaan ja luonnollisesti karjun. DUDUM KRAARGH Olen urheilullinen mies, eli en ole koskaan paikoillani. Tykkään kävellä asunnossani edestakaisin, yöllä ja päivällä, pitää saada kardiotreeniä, ees taas ees taas. Olen kuulemma kanta-astuja, en oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on taatusti jotakin miehekästä. DUM DUM DUM DUM Tykkään pitää sisällä kenkiä jalassa, sillä mielestäni on hauskaa kun kengänkannat kopisevat lattialla, ja ei, en tykkää pitää mattoja lattioilla, matot keräävät pölyä eikä kengät kopise yhtään kivasti matoilla. KOP KOP KOP KOPITI KOP KOP Koripallo pomppii nätisti tässä parkettilattialla. POMP POMP POMP Mitenköhän rullalauta kääntyy tuossa olohuoneen ja keittiön kulmassa? ROLL ROLL ROLL Tykkä...

Pyhäinpäivän illan pimeydessä ei liiku yksikään elävä sielu vapaaehtoisesti,  ja sinäkin olet päättänyt viettää haamuaaton rauhallisesti omassa kodissasi. Istut nojatuolissa asuntosi olohuoneessa, aikomuksenasi rentoutua pitkän ja uuvuttavan työviikon jälkeen. Ojentaudut kohti olohuoneen pöydällä odottavaa, höyryävän kuumaa kaakaokuppia, ja otat juomasta pitkän, nautinnollisen hörpyn. HÖRPS NJAMI Kurotat ottamaan pöydällä olevasta astiasta käärepaperiin käärityn karamellin. Hitaasti ja huolellisesti kaivat namin esiin käärepaperistaan RAPIRAPIRAPI pistän herkun suuhusi, ja syödessäsi kuuntelet, kuinka surut, murheet ja huolet lentävät ohitsesi kuin parvi pikkulintuja VIUH VIUH VIUH ja tunnet viimeinkin rentoutuvasi. Mutta sitten valitettavasti ovikello soi PIM POM   Nouset huokaisten nojatuolista, lasket kaakaokupin pöydälle ja otat karkkikipon käteesi. Olet osannut varautua tämäniltaisia karkkikeppostelijoita varten. Kävelet eteiseen, avaat ulko-oven ja huomaat, että oven tak...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...

Tervetuloa kirjastoon! Voinko olla jotenkin avuksi? Kirjastosta löytyy lääke vaivaan kuin vaivaan. Tämä on sielunhoitopaikka, eikä ole sellaista elämäntilannetta, johon ei löytyisi sopivaa kirjaa. Katsele vaan rauhassa ympärillesi. Työskentelen täällä kirjastonhoitajana, ja annan aina mielelläni kirjallisuusneuvoja! Kerro hieman, minkälaisessa asiassa voisin olla avuksi? Eli ongelmanasi on kirjojen liikakäyttö, lähestulkoon yliannostus? Mennessäsi kirjastoon suorastaan riehaannut lainausautomaatilla, lainaat liikaa teoksia, raahaat selkä vääränä kassillisen kirjoja kotiin, niksautat niskasi, joudut sairaslomalle - ja vaikka makaat vuodepotilaana kuukauden päivät, et silti koskaan ehdi lukemaan kaikkia lainaamiasi kirjoja loppuun. Tämä on vakava ongelma. Suosittelen, että jatkossa selkä- ja niskavaivojen välttämiseksi vedät talvella kirjat kotiin pulkassa ja kesällä lykkäät kottikärryillä. Muista myös hyvä lukuasento ja se, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa! Entä sinä, nuori mies,...

Psst! Olisiko sinulla hetki aikaa pysähtyä juttelemaan? Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä! Katsos, minä ja Carlo tässä etsimme uusia jäseniä perheyhtiöömme. Tarvitsemme kipeästi uutta verta pyörittämään bisneksiä jäsenistömme ikääntyessä ja loppujen tapellessa keskenään. Minä olen tämän rekrytointioperaation aivot ja Carlo on… assistenttini. Carlo, sano päivää pikku ystävälleni!     Näytät kunnianhimoiselta hepulta. Kiinnostaisiko sinua tehdä helppoa rahaa? Perheemme tuottoisaa erityisosaamista on nimittäin tavaran välittäminen ja välistä vetäminen, salakuljetus, musta pörssi, kiristäminen, monopolit, kartellit, korruptio… Eihän sinulla muuten ole yhteyksiä poliisiin tai oikeuslaitokseen? Ei? No hyvä, se olisi hieman vaikeuttanut asioita. Bisnes pyörii mainiosti silloin, kun kukaan ei ole tunkemassa nokkaansa meidän asioihimme! Carlo, oletko huomannut epäilyttävää liikehdintää missään? Etkö? No hyvä. Olet varmaan huomannut, että päätöksentekijät harvemmin tekevä...

On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saadakseni laskut ...

Minä, Maximus Intellectus Alienus, Intergalaktisten iskujoukkojen päästrategi ja tähtilaivasto Kentaurin komentajakenraali, olen saapunut tälle planeetalle tekemään sen, mihin sen kurjat kansalaiset eivät matalamielisyydessään ole kyenneet. Olen täällä palauttaakseni sivistyksen tähän vihoviimeiseen rotankoloon. Seuraavaksi esityslistani asiasta. Sosiaalinen media kielletään kokonaan. Internetiä saa jatkossa käyttää vain korkeakulttuurin nimissä. Linnunlaulu on jatkossa ainoa ulkotiloissa sallittava musiikki. Klassinen musiikki on jatkossa ainoa sisätiloissa sallittava musiikki. Kirjastoissa käymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus: korttia on höylättävä ja usein, muussa tapauksessa lähetetään rangaistussiirtolaan Andromedan galaksiin. Koululaisten on jatkossa vietettävä joka päivä koulun jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Koululaisten vanhempien on jatkossa vietettävä joka päivä töiden jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Jokainen, joka kehuskelee sillä e...

On kuutamoinen yö, kun kuljet katua pitkin kohti edessäsi kohoavaa kolkkoa kartanoa. Kartanon edustalla sinua odottaa salaperäinen punatukkainen nainen mustassa iltapuvussaan. Nainen toivottaa sinut tervetulleeksi kehottaen sinua käymään peremmälle kartanoon. Rapistuvalta seinältä erotat juuri ja juuri sanat Hotelli Misofonia. Astut ovesta sisään pimeyteen, ja ovi sulkeutuu takanasi. saranat narisevat NARINNARIN Sanotaan, että kukaan ei tässä hotellissa vierailtuaan ole onnistunut säilymään järjissään, joten tietenkin päätit testata, kauanko itse kestäisit kauhujen kartanossa; olet aina ollut sillä tavalla erikoinen. Kävelet punatukkaisen naisen johdattamana eteiskäytävää pitkin sisemmälle kartanoon. Hetken kuluttua huomaat saapuneesi himmeästi valaistuun ruokasaliin, jonka ikkunat on pimennetty paksuilla verhoilla. Harvalukuiset hotellivieraat istuvat aterioimassa siellä täällä ympäri salia. Läheisessä pöydässä istuva silmälasipäinen mies kohottaa katseensa lautasestaan jääden tuijot...

    huumaavasti kukkivat puut ja satakielen jokailtainen laulu 

Annapa kun setä näyttää miten tilanne otetaan haltuun silloin, kun luennoitsija on äkillisesti estynyt pääsemästä paikalle. Että jos ojennat sen mikrofonin tänne, kiitos! Hei vaan kaikki ja tervetuloa tänne... laitetaanko siihen taululle näkyviin… eli tervetuloa seminaariin nimeltä   Miehet selittävät sinulle asioita: miesselittäminen eli “mansplaining” sosiaalisena konstruktiona Asiantuntijana filosofian tohtori Ritva Soljanen ja järjestäjänä Voipiolaakson Naistoimikunta. Ritva on valitettavasti estynyt pääsemästä paikalle, mutta minä olen hänen aviomiehensä ja sen verran hänen konferenssejaan seurannut, että osaan vetää luennon hänen puolestaan kuin vettä vaan. Eli mitä on miesselittäminen eli kansainvälisittäin mansplainaus? Se on sitä, kun mies selittää naiselle asioita. Ongelmaksi tässä ilmiössä on kuulemma muodostunut se, miten herkästi nykyajan naiset ottavat nokkiinsa siitä, kun heille yrittää ystävällisesti ja pyytämättä antaa opastusta. Minäpä selitän teille ilmiön myönte...

Kuntoilumania, shoppailumania, tekoälymania. Manialla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa sitä, kun hurahtaa johonkin asiaan tai ilmiöön ihan täysillä. Seuraavaksi pieni arvausleikki. Alla on kuvia, jotka kuvaavat erilaisia manioita. Keksitkö ne kaikki? Ensimmäinen mania sai alkunsa Alankomaissa 1600-luvulla. Koko kansa köyhistä rikkaisiin hullaantui erääseen tiettyyn kukkalajiin. Kukkasipuleita oli saatava, hinnalla millä hyvänsä, vaikka myymällä oma talonsa. Hinnat ovat onneksi tulleet alas huippulukemistaan, ja nykyisin tämän manian voi toteuttaa edullisesti omalla takapihallaan myös täällä koto-Suomessa.  Kyseessä on siis...? Sehän meni helposti! Toinen mania liittyy myös menneisyyteen. Se oli 1500-luvulla Strasbourgissa tapahtunut, viikkokausia jatkunut ihmisten pakonomainen rytmikäs liikehtiminen. Tähän kollektiiviseen hulluuteen osallistuneet jatkoivat, kunnes kaatuivat väsymyksestä maahan. Tapahtumille ei vielä tänä päivänäkään ole löytynyt selitystä. On vain villejä arvauk...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää ve...

Nyt, jos koskaan, on oikea aika valmistautua maailmanloppua varten, ja minä olen luonnollisesti oikea henkilö sinua asiassa ohjeistamaan. Tietenkään en aio kertoa sinulle nimeäni, osoitettani tai mitään muutakaan yksityiskohtia itsestäni, sillä olettamuksella että havittelet varastojani, mutta muuten annan aina mielelläni preppausneuvoja. Jos et ole tähän mennessä tajunnut varastoida vettä, ruokaa ja hygieniatarvikkeita pahan päivän varalle, en näe sinulla olevan mahdollisuuksia selviytyä tositilanteessa. Jos sinulla on vaikeuksia maalaisjärjen käytön kanssa, kehotan sinua menemään pitsinnypläyskursille ja jättämään preppaamisen niille, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus selviytyä sitten, kun ryminä alkaa. En puhu preppauksen perusteista, kuten elintarvikkeiden hamstraamisesta tai maanalaisen bunkkerin kaivamisesta, vaan preppaukseen liittyvästä henkisestä valmistautumisesta. Henkinen valmiustila selviää kysymällä itseltä seuraavat kysymykset: Selviänkö maailmanlopusta, jos en pä...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Hollywood, 29.2.1956. Olen kulkenut ajassa taaksepäin tavatakseni erään vanhan ystäväni, jossa ruumiillistuu peroksidiblondius ja naiivi sulokkuus. Hän on elokuvatähti, jonka suonissa virtaa glamour ja kimallus, ja jonka varjoon me kaikki muut auttamatta jäämme. Saavun hänen asunnolleen, koputan ja luvan saatuani astun sisään. Siinä hän on… Kert Oja: … Marilyn Monroe! Marilyn Monroe: Hei, Kert! Kert Oja: Valmiina? Marilyn Monroe: Aina valmiina! Kert Oja: Sitten mennään! Marilyn Monroe: Odota hetki! Onhan sinulla hamekangasta valmiina? Kert Oja: Hamekangasta? Marilyn Monroe: Tänään on karkauspäivä, ja naisilla on oikeus kosia. Jos meinaat vastata kieltävästi, joudut antamaan hamekangasta kosijalle. Äläkä katso minua tuolla ilmeellä, minä olen jo naimisissa, höpsö. Kert Oja: On siinäkin perinne! Olen a...

Katso tätä kuvaa, tarkasti. Näetkö tämän virnuilevan pellen? Tiedätkö, mistä voisin hänet tavoittaa? On ensiarvoisen tärkeää, että saan hänet käsiini, sillä hän on tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen! Ai että kuka olen? Olen Apophis, Kleopatran entinen ylin hoviherra, sittemmin pelkkä kätyri, jonka tehtäväksi määrättiin toimittaa tämä aikamatkaava lurjus kuningattarelle. Tämä kyseinen pösilö aiheutti suurta häiriötä hovissa vieraillessaan. Moitti valtiattareni poukkoilevaa politiikkaa, jatkuvasti vaihtuvia poikaystäviä, ja mikä pahinta, hänen nenäänsä. Kleopatran nenän arvostelu oli valtava virhe. Pelkästään nenän mainitseminen oli kolossaalinen kämmi. Voisi olettaa, että herra olisi tajunnut olla kommentoimatta näkemäänsä jättiklyyvaria! Niin että mistäkö sain tämän kuvan? Mies pudotti sen paetessaan kuningattaren henkivartijoita. Näyttää siltä, että hän on jotenkin itse ottanut kuvan itsestään; taustalla näkyy vaatimaton aita, ja hän vaikuttaa kärsivän jonkinlaisesta silmävaivasta. ...