Kolme minuuttia tulevaisuudessa

Minulla on työhuoneessani halpa digitaalinen kello. Tavallinen kello, joka näyttää kellonajan ja päivämäärän. Kun käännän sen toiselle kyljelle, se näyttää huoneen lämpötilan, käännän taas, se muuttuu tiimalasiksi, käännän taas, se on herätyskello, käännän taas, se on jälleen tavallinen kello. Kelloja siirrettäessä viritän sen aina sekunnilleen oikeaan aikaan, mutta ei mene montaa päivää, kun se on kolme minuuttia etuajassa. Joka ikinen kerta.

Albert Einsteinin vuonna 1905 julkaiseman suppean eli erityisen suhteellisuusteorian mukaan eräs maailmankaikkeuden ominaisuuksista on se, että aika on suhteellista. Jokaisella havaitsijalla on oma aikansa. Jos kappale on liikkeessä, sen kokema aika kulkee hitaammin kuin paikallaan olevan kappaleen aika, ja mitä nopeammin kappale liikkuu, sitä enemmän aika hidastuu. Kun aika siis hidastuu nopeuden kasvaessa, periaatteessa tulevaisuuteen on mahdollista päästä, jos siis kiitää eteenpäin tarpeeksi nopeasti, sanotaanko vaikka valonnopeudella.


Jos ei heilutella Occamin partaveistä ja jätetään tyynesti pois se todennäköisin vaihtoehto, että työhuoneeni kello on jollakin tapaa epäkunnossa, herää kysymys; kulkeeko aika työhuoneessani nopeammin? Liitääkö huoneeni muuta maailmaa nopeammin läpi avaruuden? Mitä jos elänkin aikaparadoksissa, jossa joka kerta astuessani työhuoneeni ovesta sisään, olenkin jo tulevaisuudessa?

Aika on suhteellista. Silloin kun on hauskaa, aika kulkee liian nopeasti. Silloin kun on ikävää, aika kulkee liian hitaasti. Silloin kun on kiire, aika rientää ja kirmailee kurittomana, silloin kun haluaisi jonkin asian olevan jo ohitse, aika tuntuu suorastaan vetelehtivän lähtötelineissään. On paikkoja, joissa aika tuntuu pysähtyvän. On päiviä, jotka seuraavat samanlaisina toisiaan. Lapsena tuntui, että kesäloma ei loppunut koskaan ja kaikki oli auttamattoman tylsää, aikuisena tuntuu, että lomat menevät ohitse silmänräpäyksessä -  ja kaikki on auttamattoman tylsää.

Meille kaikille aika on sama, tai suhteellisesti sama, mutta silti osa ihmisistä vaikuttaisi saavan enemmän aikaan samalla tuntimäärällä. Ja aika myös tuntuisi kohtelevan meitä eri tavalla. Jotkut harmaantuvat jo parikymppisinä, jotkut taas näyttävät vielä nelikymppisinä kuusitoistavuotiailta. Ihmisen kuollessa sanotaan, että oli hänen aikansa mennä, ja ihmisen syntyessä sanotaan, että vauva syntyy ennen aikojaan tai liian myöhään, ei juuri koskaan laskettuna aikana mutta aina juuri itselleen sopivana ajankohtana.

Palataan vielä takaisin Albert Einsteinin aikaan. Vuosi 1905 oli hyvä vuosi Einsteinille. Se oli hänelle ihmeiden vuosi, Wunderjahr, annus mirabilis. Sinä vuonna Einstein julkaisi neljä tieteellistä artikkelia, joissa kaikissa hän toi esiin aivan uudenlaisia ajatuksia fysiikasta, muun muassa yllä mainitun erityisen suhteellisuusteorian, ja onnistui selittämään vuosikausien ajan fyysikoita kummaksuttaneita kokeellisia tuloksia teoreettisesti. Ja hän oli vasta 26-vuotias. Einsteinin tutkimusten julkaisua edelsi luonnollisesti vuosikausia kestänyt opiskelu, työnteko ja pohdiskelu, mutta teorioiden julkaisutahti oli silti hengästyttävä, kun ajattelee sitä, miten monimutkaisista asioista oli kyse.

Oma teoriani Einsteinin ihmevuoden tieteellisistä saavutuksista on se, että Einsteinin ajatukset kiisivät eteenpäin niin suurella nopeudella, sanotaanko vaikka valonnopeudella, että hänelle aika hidastui ja siksi hän sai enemmän aikaiseksi kuin mitä tavallisella ajattelunopeudella maailmaa puntaroiva ihminen saisi samassa ajassa aikaan. Aika on suhteellista, ja Einstein käytti oman aikansa suhteellisen tehokkaasti. 

Itse yritän myös olla suhteellisen tehokas, mutta silti aina välillä hukkaan aikaa jäämällä ihmettelemään pieniä omituisia asioita. Kuten sitä, että joka kerta astuessani työhuoneeseeni olen kolme minuuttia aikaani edellä. Kolme minuuttia tulevaisuudessa! Miten voisin sen parhaiten hyödyntää? Kysymys: voiko kolmessa minuutissa muuttaa maailmaa? 

Kommentit

Kuukauden luetuimmat kirjoitukset

Preppausneuvoja

Mitä Marilyn tekisi

Kotikokin suosikkiresepti arkeen ja juhlaan - eli ruoanlaittoneuvoja

Punainen lanka

Sisällöntuotantoneuvoja

Ruusu ja kivi

Kriminaalin kaanin huligaaniklaani

Oletko nähnyt tätä miestä?

Kun karhu syö omansa

Liukkaan kelin hyvät puolet