Museot, muistimme

Korona-ajan hetkeksi hellittäessä ja rajoitusten lieventyessä tuli mieleemme kaukainen ajatus: museot! Muistin jälleen niiden olemassaolon! Museot, nuo kadonneen ajan tallentajat, menneisyyden tutkijat ja taideaarteiden näytteillepanijat, nekin ovat kärvistelleet pitkään ilman seuraa ja odottavat innokkaina yleisöään. 

On aika esittää itselleen kysymys: milloin olenkaan viimeksi käynyt museossa? 

Vastaan, että viime viikonloppuna ja olen taas menossa ensi viikonloppuna, ja kesää ajatellen olen suunnittelemassa mahdollisimman monta museokäyntiä. Nyt kun on palattu normaaliin, museoissa voi taas käydä spontaanisti hetken mielijohteesta. Sen kuin vain menee! Nyt on mentävä, ennen kuin syksyn korona-aalto iskee ja sulkee kaikki paikat uudestaan.

Jos en syystä tai toisesta pääsisikään museoon, harrastan virtuaalisia museovierailuja. Itse asiassa vierailin juuri äsken Digimuseon kautta Poliisimuseossa Tampereella ja Forum Marinumin Vedenalaisen sodankäynnin historian näyttelyssä Forssassa, ja nyt olen Musée d'Orsayssa Pariisissa, hieno paikka, kuten huomaat, se on rakennettu vanhalle rautatieasemalle ja on nähtävyys jo itsessään, ja seuraavaksi aion mennä British Museumiin Lontooseen, siellä on eräs näyttely, jonka olen halunnut nähdä jo pidemmän aikaa...

Kaikki tämä kulttuuririentäminen poistumatta kotoa! Eihän se tietenkään ole sama asia kuin paikan päällä käyminen, mutta parempi kuin ei mitään. On paljon ajatuksia, jotka vaativat kehittyäkseen historiaan tutustumista ja on paljon kysymyksiä, joihin voi etsiä vastauksia vain museoista.

Ja niin; olisi ollut mielenkiintoista nähdä Eremitaaši Pietarissa ja Tretjakovin galleria Moskovassa, mutta tämän kevään tapahtumien seurauksena tuskinpa tulen koskaan Venäjälle matkustamaan. Enkä ole ajatuksissani ainoa. 

Venäjän kulttuuriaarteet jäänevät näkemättä, ja pahasti näyttää siltä, että näkemättä jäävät myös Ukrainan museot. Sodan pitkittyessä, tuhon laajentuessa, myös museot aarteineen katoavat, lakkaavat olemasta. Museot ovat osa kollektiivista muistiamme, ja jos muistinsa menettää, sitä ei saa koskaan takaisin.

Ja se on sääli.