Rubikonin rannalla

Pyhäinpäivän illan pimeydessä ei liiku yksikään elävä sielu vapaaehtoisesti,  ja sinäkin olet päättänyt viettää haamuaaton rauhallisesti omassa kodissasi. Istut nojatuolissa asuntosi olohuoneessa, aikomuksenasi rentoutua pitkän ja uuvuttavan työviikon jälkeen. Ojentaudut kohti olohuoneen pöydällä odottavaa, höyryävän kuumaa kaakaokuppia, ja otat juomasta pitkän, nautinnollisen hörpyn. HÖRPS NJAMI Kurotat ottamaan pöydällä olevasta astiasta käärepaperiin käärityn karamellin. Hitaasti ja huolellisesti kaivat namin esiin käärepaperistaan RAPIRAPIRAPI pistän herkun suuhusi, ja syödessäsi kuuntelet, kuinka surut, murheet ja huolet lentävät ohitsesi kuin parvi pikkulintuja VIUH VIUH VIUH ja tunnet viimeinkin rentoutuvasi. Mutta sitten valitettavasti ovikello soi PIM POM Nouset huokaisten nojatuolista, lasket kaakaokupin pöydälle ja otat karkkikipon käteesi. Olet osannut varautua tämäniltaisia karkkikeppostelijoita varten. Kävelet eteiseen, avaat ulko-oven ja huomaat, että oven takana ei ...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...

Tervetuloa kirjastoon! Voinko olla jotenkin avuksi? Kirjastosta löytyy lääke vaivaan kuin vaivaan. Tämä on sielunhoitopaikka, eikä ole sellaista elämäntilannetta, johon ei löytyisi sopivaa kirjaa. Katsele vaan rauhassa ympärillesi. Työskentelen täällä kirjastonhoitajana, ja annan aina mielelläni kirjallisuusneuvoja! Kerro hieman, minkälaisessa asiassa voisin olla avuksi? Eli ongelmanasi on kirjojen liikakäyttö, lähestulkoon yliannostus? Mennessäsi kirjastoon suorastaan riehaannut lainausautomaatilla, lainaat liikaa teoksia, raahaat selkä vääränä kassillisen kirjoja kotiin, niksautat niskasi, joudut sairaslomalle - ja vaikka makaat vuodepotilaana kuukauden päivät, et silti koskaan ehdi lukemaan kaikkia lainaamiasi kirjoja loppuun. Tämä on vakava ongelma. Suosittelen, että jatkossa selkä- ja niskavaivojen välttämiseksi vedät talvella kirjat kotiin pulkassa ja kesällä lykkäät kottikärryillä. Muista myös hyvä lukuasento ja se, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa! Entä sinä, nuori mies,...

Psst! Olisiko sinulla hetki aikaa pysähtyä juttelemaan? Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä! Katsos, minä ja Carlo tässä etsimme uusia jäseniä perheyhtiöömme. Tarvitsemme kipeästi uutta verta pyörittämään bisneksiä jäsenistömme ikääntyessä ja loppujen tapellessa keskenään. Minä olen tämän rekrytointioperaation aivot ja Carlo on… assistenttini. Carlo, sano päivää pikku ystävälleni!     Näytät kunnianhimoiselta hepulta. Kiinnostaisiko sinua tehdä helppoa rahaa? Perheemme tuottoisaa erityisosaamista on nimittäin tavaran välittäminen ja välistä vetäminen, salakuljetus, musta pörssi, kiristäminen, monopolit, kartellit, korruptio… Eihän sinulla muuten ole yhteyksiä poliisiin tai oikeuslaitokseen? Ei? No hyvä, se olisi hieman vaikeuttanut asioita. Bisnes pyörii mainiosti silloin, kun kukaan ei ole tunkemassa nokkaansa meidän asioihimme! Carlo, oletko huomannut epäilyttävää liikehdintää missään? Etkö? No hyvä. Olet varmaan huomannut, että päätöksentekijät harvemmin tekevä...

On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saadakseni laskut ...

Minä, Maximus Intellectus Alienus, Intergalaktisten iskujoukkojen päästrategi ja tähtilaivasto Kentaurin komentajakenraali, olen saapunut tälle planeetalle tekemään sen, mihin sen kurjat kansalaiset eivät matalamielisyydessään ole kyenneet. Olen täällä palauttaakseni sivistyksen tähän vihoviimeiseen rotankoloon. Seuraavaksi esityslistani asiasta. Sosiaalinen media kielletään kokonaan. Internetiä saa jatkossa käyttää vain korkeakulttuurin nimissä. Linnunlaulu on jatkossa ainoa ulkotiloissa sallittava musiikki. Klassinen musiikki on jatkossa ainoa sisätiloissa sallittava musiikki. Kirjastoissa käymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus: korttia on höylättävä ja usein, muussa tapauksessa lähetetään rangaistussiirtolaan Andromedan galaksiin. Koululaisten on jatkossa vietettävä joka päivä koulun jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Koululaisten vanhempien on jatkossa vietettävä joka päivä töiden jälkeen aikaa kirjastossa klassikkoteoksia lukien. Jokainen, joka kehuskelee sillä e...

On kuutamoinen yö, kun kuljet katua pitkin kohti edessäsi kohoavaa kolkkoa kartanoa. Kartanon edustalla sinua odottaa salaperäinen punatukkainen nainen mustassa iltapuvussaan. Nainen toivottaa sinut tervetulleeksi kehottaen sinua käymään peremmälle kartanoon. Rapistuvalta seinältä erotat juuri ja juuri sanat Hotelli Misofonia. Astut ovesta sisään pimeyteen, ja ovi sulkeutuu takanasi. saranat narisevat NARINNARIN Sanotaan, että kukaan ei tässä hotellissa vierailtuaan ole onnistunut säilymään järjissään, joten tietenkin päätit testata, kauanko itse kestäisit kauhujen kartanossa; olet aina ollut sillä tavalla erikoinen. Kävelet punatukkaisen naisen johdattamana eteiskäytävää pitkin sisemmälle kartanoon. Hetken kuluttua huomaat saapuneesi himmeästi valaistuun ruokasaliin, jonka ikkunat on pimennetty paksuilla verhoilla. Harvalukuiset hotellivieraat istuvat aterioimassa siellä täällä ympäri salia. Läheisessä pöydässä istuva silmälasipäinen mies kohottaa katseensa lautasestaan jääden tuijot...