Rubikonin rannalla

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Eteläinen Meksiko, Morelosin osavaltio, pieni maalaiskylä, 20. helmikuuta 1919. Olen kulkenut ajassa taaksepäin jäljittäen miestä, jossa ruumiillistuu vallanpitäjien vastustaminen, kapinahenki, vaateparren tyköistuvuus ja muotoiltujen viiksien eleganssi. Hän on vapaustaistelija, jonka suonissa virtaa niin valkoisen miehen kuin myös intiaanien verta, ja sitä verta niin kovin moni haluaisi päästä vuodattamaan. Minä siis vain haluan kysyä häneltä muutamia kysymyksiä. Yksikään vallankumouksellinen ei ole pyhimys, mutta etsimäni mies on kapinallisista kenties se, jolla olisi oikeus vähintäänkin sovittaa sädekehää tummille kutreilleen. Hän on mies, joka ponnisteli tavallisen kansan oikeuksien puolesta ja johti taistelua korruptoitunutta ja väkivaltaista diktaattoria vastaan. Mies, joka kirjoitutti historia...

On se kumma, että joudun elättämään itseni kirjoittamalla ystävänpäivävärssyjä postikortteihin! Tämä työ ei vastaa koulutustani, työkokemukseni liippaa läheltä vain etäisesti kaukaa, mutta silti joku johtoportaassa päätti, että minut nimitetään alan asiantuntijaksi ja siirretään kentältä toimistotöihin. Asiantuntijatöihin palkataan näemmä ihan kuka tahansa, kunhan on vain työnantajalle etukäteen tuttu kaveri.  Postikorttien lähettäminen on kuoleva taiteenlaji. Postimaksut ovat nousseet niin korkealle, ettei kenelläkään ole enää varaa lähettää kortteja. Sen sijaan kaikilla on varaa lähetellä tonnin arvoisilla lääpyttimillä sähköisiä viestejä, joissa sanat korvataan virnuilevilla pallonaamoilla ja tanssivilla sammakoilla! Kaiken lisäksi romanttista rakkautta kaipaavat ihmiset eivät enää edes yritä lähettää toisilleen huolellisesti laadittuja rakkauskirjeitä, vaan svaippailevat pärstäkerroinmenetelmällä oikealle ja vasemmalle deittisovelluksissa! Sanoja ei enää tarvita vaikutuksen tek...

Siivoaminen on ainoa intohimoni. Ei ole olemassa sotkua, jota en saisi puhdistettua, ei likaa, jota en saisi kuurattua. Siivousintoni, tai vimmani, kuten kaikki muut asian muotoilevat, sai aikanaan alkunsa siitä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Olin ainoana vastuussa siitä, että paikat pysyvät kunnossa. Piti kantapään kautta opetella puhtaanapitoa, mutta pian huomasin, että todella nautin siivoamisesta. Hankin kaikki mahdolliset siivousvälineet, puhdistus- ja desinfiointiaineet, kehitin omat keinot, tekniikat ja siivousfilosofian. Kun olen vierailemassa jonkun luona, tutkin, onko pinnoilla pölyä ja sauna pesty, ja annan aina mielelläni siivousneuvoja. Teen sen ihan silkasta auttamisen halusta. Minulla oli tapana joululomilla vierailla vanhempieni luona ja viettää koko joulu heidän taloaan siivoten. Putsasin kylpyhuoneen kaakelit, kuurasin keittiön kaapit, järjestelin vaatehuoneen, vein joulukuusen ulos heti tapaninpäivän aamuna. Jossakin vaiheessa vanhempani alkoivat viettää k...

Olen hyvin tietoinen siitä, että olen kaiken tämän pelleilyn seurauksena päässyt pahasti velkaantumaan. Omaisuuteni on valunut kuiviin, olen vararikossa, minun on ollut pakko lainata rahaa ja koronkiskurit puuskuttavat niskassani. Ellen pian keksi jotakin tapaa ansaita rahaa tulen olemaan suurissa ongelmissa. Kyllä, olen edelleenkin tästä kaikesta hyvin tietoinen! Hyvät herrat, pyydän hiljaisuutta! Tosiasia on, että kruunun kirstu on tyhjä! Omaisuuteni on palanut jatkuvaan sotimiseen Englantia vastaan. Muistutan teitä kuitenkin siitä, että sotaretkeen ryhtyminen oli aikanaan teidän kaikkien mielestä erinomainen idea! Kysyn; onko teillä kenelläkään mitään järkevää ratkaisua tähän ongelmaan? Ei? Eikö mitään? Mitä te sitten toljotatte siinä, menkää ja tehkää asialle jotakin! Olkaa kerrankin hyödyksi. Mokomatkin mielistelijät, jättäkää minut rauhaan… On se kumma, että minun, Ranskan kuninkaan, suvereenin monarkin, mahtavimmista mahtavimman, on itse pyrittävä ratkaisemaan omia...

Oli kesä, syreenit kukkivat, ja sinä esitit toivomuksen; että olisit läsnä täysillä tässä hetkessä, että ajatuksesi olisivat lomalla eivätkä työasioissa, nauttisit hetkestä, kesästä, elämästä. Nyt on syksy, talvi melkein, istun tässä huoneessa naputtelemassa tietokonetta ja pohdiskelen, kuinka me ihmiset olemme kykeneväisiä olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Keho on läsnä siellä missä fyysisesti satumme olemaan, mutta ajatuksemme saattavat samanaikaisesti olla jossakin kaukana. Taulukoissa, tiimipalavereissa, toisessa universumissa;    mieli vaeltaa pustalla ravaavien przewalskinhevosten mukana, metsästää tundralla naalin johdolla, siemailee mettä rubiinikurkkukolibirin seurassa Palaa tähän hetkeen! Tähän todelliseen hetkeen. Tähän huoneeseen, jossa on kalseat värit ja harmaa valo, jossa ajatukset eivät vaella, koska kaikki huomio on kohdistettuna tähän erittäin tärkeään viralliseen asiakirjaan: “... raportoidaan analyysien tuloksista tiivistetysti sidosryhmille, kuten yhte...

Nahoditsʼǫʼłání Dineʼé Bikéyah. Kyllä, luit aivan oikein. Ei, en nukahtanut naama näppäimistöllä. Kyseinen ilmaus on navajonkielinen nimitys Suomelle. Kääntyy suurin piirtein monien soiden ihmisten maa . Yhdysvaltojen merijalkaväki värväsi toisen maailmansodan aikana navajointiaaneja viestimiehiksi Tyynellemerelle taisteluissa japanilaisia vastaan. Intiaanien tehtävänä oli lähettää ja vastaanottaa omalla äidinkielellään viestejä kenttäpuhelinverkossa. He puhuivat vähemmistökieltä, jolle ei siinä vaiheessa ollut olemassa kirjoitettua muotoa, kieltä, jota vihollisen oli mahdotonta ymmärtää ja koodikielenä mahdotonta murtaa. Navajointiaaneja kutsuttiin koodinpuhujiksi, ja he olivat merkittävässä osassa Yhdysvaltojen sotamenestystä. Jos navajonkielessä ei ollut jollekin valtiolle nimeä, koodinpuhujat keksivät sen itse. Ilmeisesti nimien keksiminen sai sotureiden huumorinkukan kukkimaan. Esimerkiksi navajonkielellä Venäjä on punapaitaisten ihmisten maa , Irlanti on punapäisten ihmisten maa ...

Vastaanottaja: Galaksienvälinen komissio Aihe: Havaintoja ja huomioita Telluksen tuholaissirkoista. Toimenpide-ehdotus/varoitus Avaruudessa on todistetusti älyllistä elämää, ja nyt kun olen tätä planeettaa yksityiskohtaisesti tarkastellut, voin todeta, että täältä ei sellaista löydy. Se, mitä täältä löytyy, on eräänlaisia sirkkoja. Erinäköisiä, -kokoisia ja -värisiä sirkkoja, noin 7 972 657 339 kappaletta. Normaalisti päiväaktiivisia tuholaisia, joista on muodostunut merkittävä haitta planeetalle. Niiden ahneudella ei nimittäin ole mitään rajoja. Olen havainnoinut paikallista sirkkapopulaatiota 38 aurinkovuoden ajan, ja voin rehellisesti todeta, että niiden toiminta on vaarantanut planeetan herkän ekosysteemin. Sirkkojen toimintamallina on ahmia kaikki ahmittavissa olevat luonnonvarat ympäriltään. Kun mitään ei ole enää jäljellä, ne parveilevat joukolla seuraavaan kohteeseen. Ne saastuttavat ympäristön teollisuudellaan, syytävät muovia meriin, ovat saaneet aikaiseksi ilmastonmuutoksen,...