Herojam slava
Hänen nimensä oli Alina.
Hän oli nelivuotias tyttö, joka kohtasi julman kohtalonsa venäläisten sotilaiden käsissä vuosi sitten Ukrainan Mariupolissa. Kun hän kuoli, kirjoitin hänen nimensä paperille ja kiinnitin paperin seinällä niin, että näkisin hänen nimensä yhä uudelleen ja uudelleen. Jotta en koskaan unohtaisi.
Ajattelen Alinaa joka ikinen päivä.
Sinisenä kaartuva taivas, keltaisena kukkiva maa. Kunnia puolustajille, kunnia sankareille, älkää koskaan luovuttako, sillä taistelette kaikkein pienimpien ja tärkeimpien puolesta, niiden, jotka eivät voi itseään puolustaa.
Me, tavalliset ihmiset, voimme auttaa ukrainalaisia tässä sodassa vain rajallisesti. Emme voi lopettaa sotaa, vaikka kuinka haluaisimme. Mutta se, mitä voimme tehdä, on muistaa. Muistaa nämä tapahtumat ja pitää ne mielessämme loppuelämämme ajan.
Me voimme kirjoittaa, puhua, tanssia, laulaa Ukrainan puolesta.
Alinan puolesta.
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 8.8.2022, päivitetty 24.2.2023.
Meidän täytyy muistaa...ja muistuttaa myös muita. Kuten juuri teit.
VastaaPoistaÄlköön kukaan koskaan unohtako Alinaa eikä muitakaan pieniä lapsia, joita tämä sota tuhoaa! Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaTodella hieno teksti ja tärkeä lukea (uudelleenkin) juuri tänään.
VastaaPoista