Rubikonin rannalla

On kuutamoinen yö, kun kuljet katua pitkin kohti edessäsi kohoavaa kolkkoa kartanoa. Kartanon edustalla sinua odottaa salaperäinen punatukkainen nainen mustassa iltapuvussaan. Nainen toivottaa sinut tervetulleeksi kehottaen sinua käymään peremmälle kartanoon. Rapistuvalta seinältä erotat juuri ja juuri sanat Hotelli Misofonia. Astut ovesta sisään pimeyteen, ja ovi sulkeutuu takanasi. saranat narisevat NARINNARIN Sanotaan, että kukaan ei tässä hotellissa vierailtuaan ole onnistunut säilymään järjissään, joten tietenkin päätit testata, kauanko itse kestäisit kauhujen kartanossa; olet aina ollut sillä tavalla erikoinen. Kävelet punatukkaisen naisen johdattamana eteiskäytävää pitkin sisemmälle kartanoon. Hetken kuluttua huomaat saapuneesi himmeästi valaistuun ruokasaliin, jonka ikkunat on pimennetty paksuilla verhoilla. Harvalukuiset hotellivieraat istuvat aterioimassa siellä täällä ympäri salia. Läheisessä pöydässä istuva silmälasipäinen mies kohottaa katseensa lautasestaan jääden tuijot...

    huumaavasti kukkivat puut ja satakielen jokailtainen laulu 

Annapa kun setä näyttää miten tilanne otetaan haltuun silloin, kun luennoitsija on äkillisesti estynyt pääsemästä paikalle. Että jos ojennat sen mikrofonin tänne, kiitos! Hei vaan kaikki ja tervetuloa tänne... laitetaanko siihen taululle näkyviin… eli tervetuloa seminaariin nimeltä   Miehet selittävät sinulle asioita: miesselittäminen eli “mansplaining” sosiaalisena konstruktiona Asiantuntijana filosofian tohtori Ritva Soljanen ja järjestäjänä Voipiolaakson Naistoimikunta. Ritva on valitettavasti estynyt pääsemästä paikalle, mutta minä olen hänen aviomiehensä ja sen verran hänen konferenssejaan seurannut, että osaan vetää luennon hänen puolestaan kuin vettä vaan. Eli mitä on miesselittäminen eli kansainvälisittäin mansplainaus? Se on sitä, kun mies selittää naiselle asioita. Ongelmaksi tässä ilmiössä on kuulemma muodostunut se, miten herkästi nykyajan naiset ottavat nokkiinsa siitä, kun heille yrittää ystävällisesti ja pyytämättä antaa opastusta. Minäpä selitän teille ilmiön myönte...

Kuntoilumania, shoppailumania, tekoälymania. Manialla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa sitä, kun hurahtaa johonkin asiaan tai ilmiöön ihan täysillä. Seuraavaksi pieni arvausleikki. Alla on kuvia, jotka kuvaavat erilaisia manioita. Keksitkö ne kaikki? Ensimmäinen mania sai alkunsa Alankomaissa 1600-luvulla. Koko kansa köyhistä rikkaisiin hullaantui erääseen tiettyyn kukkalajiin. Kukkasipuleita oli saatava, hinnalla millä hyvänsä, vaikka myymällä oma talonsa. Hinnat ovat onneksi tulleet alas huippulukemistaan, ja nykyisin tämän manian voi toteuttaa edullisesti omalla takapihallaan myös täällä koto-Suomessa.  Kyseessä on siis...? Sehän meni helposti! Toinen mania liittyy myös menneisyyteen. Se oli 1500-luvulla Strasbourgissa tapahtunut, viikkokausia jatkunut ihmisten pakonomainen rytmikäs liikehtiminen. Tähän kollektiiviseen hulluuteen osallistuneet jatkoivat, kunnes kaatuivat väsymyksestä maahan. Tapahtumille ei vielä tänä päivänäkään ole löytynyt selitystä. On vain villejä arvauk...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää ve...

Nyt, jos koskaan, on oikea aika valmistautua maailmanloppua varten, ja minä olen luonnollisesti oikea henkilö sinua asiassa ohjeistamaan. Tietenkään en aio kertoa sinulle nimeäni, osoitettani tai mitään muutakaan yksityiskohtia itsestäni, sillä olettamuksella että havittelet varastojani, mutta muuten annan aina mielelläni preppausneuvoja. Jos et ole tähän mennessä tajunnut varastoida vettä, ruokaa ja hygieniatarvikkeita pahan päivän varalle, en näe sinulla olevan mahdollisuuksia selviytyä tositilanteessa. Jos sinulla on vaikeuksia maalaisjärjen käytön kanssa, kehotan sinua menemään pitsinnypläyskursille ja jättämään preppaamisen niille, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus selviytyä sitten, kun ryminä alkaa. En puhu preppauksen perusteista, kuten elintarvikkeiden hamstraamisesta tai maanalaisen bunkkerin kaivamisesta, vaan preppaukseen liittyvästä henkisestä valmistautumisesta. Henkinen valmiustila selviää kysymällä itseltä seuraavat kysymykset: Selviänkö maailmanlopusta, jos en pä...

Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Hollywood, 29.2.1956. Olen kulkenut ajassa taaksepäin tavatakseni erään vanhan ystäväni, jossa ruumiillistuu peroksidiblondius ja naiivi sulokkuus. Hän on elokuvatähti, jonka suonissa virtaa glamour ja kimallus, ja jonka varjoon me kaikki muut auttamatta jäämme. Saavun hänen asunnolleen, koputan ja luvan saatuani astun sisään. Siinä hän on… Kert Oja: … Marilyn Monroe! Marilyn Monroe: Hei, Kert! Kert Oja: Valmiina? Marilyn Monroe: Aina valmiina! Kert Oja: Sitten mennään! Marilyn Monroe: Odota hetki! Onhan sinulla hamekangasta valmiina? Kert Oja: Hamekangasta? Marilyn Monroe: Tänään on karkauspäivä, ja naisilla on oikeus kosia. Jos meinaat vastata kieltävästi, joudut antamaan hamekangasta kosijalle. Äläkä katso minua tuolla ilmeellä, minä olen jo naimisissa, höpsö. Kert Oja: On siinäkin perinne! Olen a...