Rouva Punainen, eli oudot ihmiset elämässäni

-

Siinä hän taas on, kuten joka ikinen päivä.

Rouva Punainen, se hänen nimensä on. Hänellä on aina päällään leimuavanpunaiset vaatteet. Tunnistan hänet jo kaukaa.

Kiinnitin häneen ensimmäisen kerran huomiota viime syksynä. Joka ikinen arkipäivä ajan hänen ohitseen hänen tehdessään matkaa lähikauppaan ostoksille. Hän on vanhempi nainen, liikkuu hitaasti ja päättäväisesti ja on aina yhtä tyylikkään näköinen.

Rouva Punaisella ja minulla on sama aikataulu. Hänet nähdessäni tiedän olevani ajoissa. Hänet nähdessäni huudahdan joka kerta ääneen: “Rouva Punainen!” On päiviä, jolloin häntä ei näy, ja silloin mietin, onko hän ehkä sairastunut, tai onko sää liian huono kävelyretkeä varten. On päiviä, jolloin päätän mennä eri reittiä, ja silloin harmittelen, että nyt jää Rouva Punainen näkemättä.

On selvää, ettei hänellä ole mitään havaintoa minun olemassaolostani. Hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Onhan näitä minulle outoja ihmisiä enemmänkin elämässäni, kuten

- koiranulkoiluttaja, joka kulkee aina samaa reittiä koiransa kanssa;
- pariskunta, joka kävelee pitkiä kävelyretkiä ja johon törmään aina silloin tällöin mitä omituisimmissa paikoissa;
- isä ja tytär aamuisin matkalla päiväkotiin;
- silloin joskus kauan sitten se vanha kohtelias herra linja-autossa… 

Heitä on monia, sillä tarkkailen ihmisiä jatkuvasti.

He ovat ihmisiä, joiden olemassaoloa en muista kuin vasta sillä hetkellä, kun näen heidät, ja sitten unohdan heidät saman tien; heitä, jotka ovat aina matkalla jonnekin; heitä, joihin oletan törmääväni aina jossakin tietyssä paikassa, ja jos en törmääkään, tunnen hienoista pettymystä.

Täällä pääkaupunkiseudun sykkeessä asuu noin 1,4 miljoonaa ihmistä. Täällä voi mennä ja kulkea se ajatus mielessään, että voi halutessaan hukkua massaan ja olla vain yksi monista. Täällä voi olettaa, että kukaan ei huomaa tai kiinnitä mitään huomiota.

Ja sitten voi käydä niin, että on tietämättään kiinnittänyt jonkun satunnaisen ohikulkijan huomion itseensä. On osa jonkun toisen arkea, rutiineja, aikatauluja, kokemuksia.

Mietin välillä, kiinnittääköhän joku minuun samalla lailla huomiota. Olenko minä jonkun minulle oudon ihmisen aikamerkki? Tuossa se jo menee, paras pistää töpinäksi…

 

Kysymys: Onko sinullakin elämässäsi Rouva Punainen?

Kommentit

  1. Anonyymi26.4.22

    Voi, vaikka kuinka monta Rouva Punaista on minunkin elämässäni. Heidän näkemisensä antaa jotenkin turvallisen tunteenm että ainakin jotkut asiat ovat ennallaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat kirjoitukset

Arvaa mikä mania?

-
Kuva
Kuntoilumania, shoppailumania, tekoälymania. Manialla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa sitä, kun hurahtaa johonkin asiaan tai ilmiöön ihan täysillä. Seuraavaksi pieni arvausleikki. Alla on kuvia, jotka kuvaavat erilaisia manioita. Keksitkö ne kaikki? Ensimmäinen mania sai alkunsa Alankomaissa 1600-luvulla. Koko kansa köyhistä rikkaisiin hullaantui erääseen tiettyyn kukkalajiin. Kukkasipuleita oli saatava, hinnalla millä hyvänsä, vaikka myymällä oma talonsa. Hinnat ovat onneksi tulleet alas huippulukemistaan, ja nykyisin tämän manian voi toteuttaa edullisesti omalla takapihallaan myös täällä koto-Suomessa.  Kyseessä on siis...? Sehän meni helposti! Toinen mania liittyy myös menneisyyteen. Se oli 1500-luvulla Strasbourgissa tapahtunut, viikkokausia jatkunut ihmisten pakonomainen rytmikäs liikehtiminen. Tähän kollektiiviseen hulluuteen osallistuneet jatkoivat, kunnes kaatuivat väsymyksestä maahan. Tapahtumille ei vielä tänä päivänäkään ole löytynyt selitystä. On vain villejä arvauksia
Lue tämä kirjoitus

Sisällöntuotantoneuvoja

-
Kuva
Olen saanut paljon kyselyjä siitä, millaista on olla ammattimainen sisällöntuottaja. Saamieni kysymysten perusteella olen laatinut tämänpäiväisen ohjelmani aiheen, ja kerron, kuinka sinäkin voit onnistua tällä jännittävällä alalla. Tervetuloa Sisällöntuotanto 101 -podcastiin. Minä olen bloggaaja, vloggaaja, tiktokkaaja, tubettaja, fasettaja ja äksääjä, ja annan aina mielelläni sisällöntuotantoneuvoja. Mennään suoraan kysymyksiin. Nimimerkki “Räpiköijä” kysyy, että miten aloitin sisällöntuottajana. Minäpä kerron. Vuosia sitten olin niin kuin ihminen tavallisesti tuppaa olemaan. Yksinäinen, onneton, ontto sisältä. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tuottaa sisältöjä internettiin. Elämän tarkoitus saavutettu! Tässä työssä tarvitaan vain mikrofoni, kamera ja nettiyhteys. Kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja. Sinäkin pystyt tähän. Seuraavaksi “anzu987” pyytää määrittelemään, että mitä edes on sisällöntuotanto. Se tarkoittaa mitä tahansa yrityksen tai influensserin tuottamaa sis
Lue tämä kirjoitus

Kriminaalin kaanin huligaaniklaani

-
Kuva
Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olen päättänyt, että tarvitsen omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Olen siis matkustanut paikkaan, jossa minun ei tarvitse tavata yhtään ketään. Mongolia! Gobin autiomaa, yksi maailman suurimmista aavikoista, täydellinen pitkiä meditatiivisia kävelyretkiä varten. Olen tarponut eteenpäin laskelmieni mukaan joitakin tunteja, ja voisin vaikka vannoa, etten ole edennyt aavikolla kuin muutamia kymmeniä metrejä. Ympärilläni avautuu muuttumaton maisema, joka muodostuu yksinomaan hiekasta.  Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en välitä hiekasta. Se on pölisevää ja irtainta ja tunkeutuu joka paikkaan, ja juuri nyt se on tunkeutunut kenkiini. Pysähdyn tyhjentämään kenkäni ja ottamaan huikan vesipullosta. Aavikko on ankara ja karu paikka, ja ilman tätä elämälle elintärkeää vesipu
Lue tämä kirjoitus

Kotikokin suosikkiresepti arkeen ja juhlaan - eli ruoanlaittoneuvoja

-
Kuva
Ruoanlaitto on aikaavievää puuhaa. Se ei pääty koskaan, sitä pitää parhaimmillaan tehdä useita kertoja päivässä, ja varsinkin silloin, kun perheessä on useampi jäsen, on suorastaan mahdotonta laittaa sellaista murkinaa, joka jokaiselle kelpaisi. Huoli pois, sillä seuraavaksi opit laittamaan herkullista ja monipuolista kotiruokaa näppärästi, edullisesti ja tehokkaasti, ja minä, kuten tavallista, annan aina mielelläni ruoanlaittoneuvoja. Yleensä olen neuvonut nimenomaan perheellisiä ihmisiä näissä asioissa, sillä minullahan on tämä oma elättini. Saanko esitellä, tässä on Päivikki, seuraneitini ja apulaiseni. Sano päivää, Päivikki! Uppimielinen, mokomakin, menetkös siitä. Päivikki tuli aikoinaan minulle piiaksi. Hän avustaa minua ruoan preparoinnissa ja siivoamisessa, syö muruset lattialta ja piilottelee pankon päällä. Ilman häntä tämä kaikki sujuisi varmasti tehokkaammin, mutta minkäs teet, ihminen on sosiaalinen otus. Ruoanlaitossa tarvitaan alkajaisiksi toimiva keittiö, joka jokaisen m
Lue tämä kirjoitus

Preppausneuvoja

-
Kuva
Nyt, jos koskaan, on oikea aika valmistautua maailmanloppua varten, ja minä olen luonnollisesti oikea henkilö sinua asiassa ohjeistamaan. Tietenkään en aio kertoa sinulle nimeäni, osoitettani tai mitään muutakaan yksityiskohtia itsestäni, sillä olettamuksella että havittelet varastojani, mutta muuten annan aina mielelläni preppausneuvoja. Jos et ole tähän mennessä tajunnut varastoida vettä, ruokaa ja hygieniatarvikkeita pahan päivän varalle, en näe sinulla olevan mahdollisuuksia selviytyä tositilanteessa. Jos sinulla on vaikeuksia maalaisjärjen käytön kanssa, kehotan sinua menemään pitsinnypläyskursille ja jättämään preppaamisen niille, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus selviytyä sitten, kun ryminä alkaa. En puhu preppauksen perusteista, kuten elintarvikkeiden hamstraamisesta tai maanalaisen bunkkerin kaivamisesta, vaan preppaukseen liittyvästä henkisestä valmistautumisesta. Henkinen valmiustila selviää kysymällä itseltä seuraavat kysymykset: Selviänkö maailmanlopusta, jos en pä
Lue tämä kirjoitus

Harvinaisten ihmissuhteiden päivä, osa 3: Afrodite ja kateellisten panettelu

-
Kuva
On helmikuun neljästoista päivä, ja aika jokavuotisten ystävänpäiväjuhlien. Minä, Afrodite, olen jälleen kutsunut kaikki suosikkini täällä Olympos-vuorella juhlimaan tätä päivistä imelintä. Tänä iltana pukeudutaan parhaimpiin, syödään, juodaan ja nautitaan elämästä! Alan valmistautua iltaa varten, tosin, kuinka voisin mahdollisesti tehdä itsestäni enää tämän kauniimpaa? Kävin äsken hakemassa postini, ja luonnollisesti postilaatikkoni pursuili kortteja ja viestejä lukemattomilta ihailijoiltani. Mistäköhän löydän aikaa sille, että selailisin nämä kaikki läpi? Kas, kaikista isoin kortti, vaaleanpunaisessa tuoksuvassa kirjekuoressa. Tämä on selvästikin luettava nyt heti. Kannessa lukee: Meren aalloista synnyit sinä, Afrodite, rakkauden ja kauneuden jumalatar, ja tänä ystävänpäivänä toivon sinulle, ooh, kuinka suloista! Aukaisen kortin, vain ja ainoastaan pahaa! Et tänäkään vuonna kutsunut minua juhliisi, joten kiroan nimeäsi ja sitä päivää jona synnyit! Häpeäisit, mokomakin %#%¤%E! Rakkaud
Lue tämä kirjoitus

Mitä Marilyn tekisi

-
Kuva
Olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa, ja tänään olen lukuisten harharetkien jälkeen vihdoin saapunut yhdelle suunnitelluista kohteistani. Hollywood, 29.2.1956. Olen kulkenut ajassa taaksepäin tavatakseni erään vanhan ystäväni, jossa ruumiillistuu peroksidiblondius ja naiivi sulokkuus. Hän on elokuvatähti, jonka suonissa virtaa glamour ja kimallus, ja jonka varjoon me kaikki muut auttamatta jäämme. Saavun hänen asunnolleen, koputan ja luvan saatuani astun sisään. Siinä hän on… Kert Oja: … Marilyn Monroe! Marilyn Monroe: Hei, Kert! Kert Oja: Valmiina? Marilyn Monroe: Aina valmiina! Kert Oja: Sitten mennään! Marilyn Monroe: Odota hetki! Onhan sinulla hamekangasta valmiina? Kert Oja: Hamekangasta? Marilyn Monroe: Tänään on karkauspäivä, ja naisilla on oikeus kosia. Jos meinaat vastata kieltävästi, joudut antamaan hamekangasta kosijalle. Äläkä katso minua tuolla ilmeellä, minä olen jo naimisissa, höpsö. Kert Oja: On siinäkin perinne! Olen a
Lue tämä kirjoitus

Punainen lanka

-
Kuva
Kuu kumottaa Korvatunturin yllä, lumihiutaleet leijailevat hiljalleen yli öisten metsien. Tuvan ikkunasta kajastaa kutsuva kynttilänvalo, ja sisällä lämpimässä Joulupukki on valmistautumassa huomisen jouluaaton koitoksia varten. Takkatuli on päässyt sammumaan, ja pukki seisoo peilin edessä harjoittelemassa. Joulupukki: Kiitos kiitos, kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset! Hyvinhän tämä sujuu, ulkomuistista. Tyytyväisenä Joulupukki kävelee pöydän ääreen ja kurottuu ottamaan lautaselta piparkakkua. Yhtäkkiä hän pysähtyy kuuntelemaan outoja ääniä. On kuin joku kävelisi talon katolla. Joulupukki kiirehtii takan luo ja kuuntelee tarkemmin. Toden totta, savupiipusta kuuluu puhetta, on kuin joku lausuisi katolla ääneen runontapaista: olen matkallani etsimässä järkeä ja mieltä, matkallani, joka ei katso aikaa, ei paikkaa PUMPS, humahdus, tömähdys, ja noen mustaama hahmo tupsahtaa esiin savupiipusta, kierii läpi tuvan ja törmää keinutuoliin. Joulupukki: Oh-hoh hoo, kautta poronkellojen kilin
Lue tämä kirjoitus

Ajatuksia sietämättömässä tilanteessa

-
Viime aikojen säätilat ovat olleet mielenkiintoisia. Joka ikinen päivä on ollut erilainen kuin edeltäjänsä; ensin pakkasta, sitten plussaa, välillä sataa lunta, välillä vettä. Nyt on ollut taas vaihteeksi pakkasta. Tiet ovat liukkaita ja hanki kantavaa. Nyt on kaunista, valkoista ja puhdasta. Voisin kirjoittaa jotakin kaunista, valkoista ja puhdasta, mutta se tuntuu vaikealta. Ukrainan sota on jatkuvasti mielessäni, ja sen herättämistä ajatuksista on kauneus kaukana.  Tosin, taistelu Ukrainasta ei ole mitään uutta auringon alla. Itä-Ukrainassa on sodittu jo kahdeksan vuotta. Maailmalla on tällä hetkellä käynnissä lukuisia sotia ja humanitaarisia kriisejä. Suomen YK-liiton ylläpitämästä listasta pääsee tutkimaan tarkemmin käynnissä olevia konflikteja. Suuri osa näistä lukuisista konflikteista on tavallaan helppo unohtaa, sillä ne ovat kaukana, kaukana poissa, eksoottisissa, vieraissa maissa. Ukrainan sota on säikäyttänyt suomalaiset ja koko Euroopan nimenomaan siksi, että sota on tullu
Lue tämä kirjoitus

Yksinäisenä kaikki elämänsä päivät

-
Kuva
Oli kerran mies, joka tekemillään valinnoilla onnistui tuhoamaan kaiken hyvän elämästään. Hän vieraannutti lähes kaikki tuntemansa ihmiset, tuotti tärkeimmilleen pettymyksen, ja päätyi lopulta onnettomaksi, katkeraksi ja yksinäiseksi. Hänen surkea tarinansa soittaa suomalaisten sielunkieliä kuin lumoojatar sistrumia, ja miehestä kertova kirja valittiin Ylen Vuosisadan kirja -yleisönäänestyksen voittajaksi vuonna 2017. Mika Waltarin loppuvuodesta 1945 julkaistu Sinuhe egyptiläinen on voimallinen kuvaus muinaisesta Egyptistä, sen kulttuurista ja ihmisistä sekä miehestä, joka ihmisten ympäröimänä kuvailee eläneensä yksinäisenä kaikki elämänsä päivät. Kaikista lukemistani kirjoista Sinuhe on edelleen se, johon useimmiten palaan ajatuksissani. En niinkään tarinan takia kuin juuri pessimistisen ihmiskuvauksensa ansiosta. Sen rehellisyys kiehtoo minua. Sinuhe on läpikotaisin ihmisyyteen ja itseensä pettynyt, eikä usko parempaan huomiseen. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva"
Lue tämä kirjoitus