Merkintöjä rikoksista; eli miten tehdään historiaa

" Jos haluaa tulla ikuistetuksi historiankirjoihin, kannattaa valita lavea polku kaidan sijasta ." Näin virkkoi minulle kerran eräs historiantutkija, ja jatkoi vielä, että kaikkein herkullisin tilanne sukututkijoille on silloin, kun suvussa on ollut rikollisia. Mitä suurempi rosvo, sitä enemmän hänestä on tietoa saatavilla. Vuosisatoja sitten kaidan tien kaihtajista raapustettiin runsaasti merkintöjä kirkonkirjoihin ja kirjoitettiin skandaalinkäryisiä uutisjuttuja sanomalehtiin. Siten tieto säilyi ja jäi muistiin tulevia sukupolvia varten. He, jotka elivät kunniallista ja nuhteetonta elämää, eivät jättäneet jälkeensä muita merkintojä kuin hautakiviin nakutetut synnyin- ja kuolinaikansa. Kannatti siis rötöstellä, jos mieli jäädä historiaan. Isovihan aikana 1700-luvulla venäläiset suorittivat kansanmurhan Pohjois-Pohjanmaalla. Kauhistuttava rikos jäi elämään ihmisten puheissa ja kansaintarinoissa vuosisadoiksi. Isovihan aikana ja sen jälkeen papit tallensivat muistiin tieto...