On jälleen ystävänpäivä, ja täällä minä istun yksinäni tuijottamassa kännykkää joka ei soi. Minä, Adonis, miesten mies, jolla on urheilijan vartalo, stoalaisen mieli, taistelijan sielu ja runoilijan sydän - ja uskomattoman huono tuuri naisasioissa. Ajattelin, että olisin viettänyt tämän illan yhdessä rakkaan Afroditeni kanssa hänen jokavuotisessa ystävänpäivägaalassaan Olympos-vuorella , mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä olenko edes menossa sinne. Afrodite on ilmeisesti unohtanut minut kokonaan. Hän ei vastaa viesteihini enkä edes tiedä miksi on näin. Ja minä kun näin hänen eteensä niin paljon vaivaa. Leivoin hänelle ystävänpäivälahjaksi suklaakakun, koristelin sen sydämillä ja kaikkea. Tiedän, ettei hän ota kakusta palaakaan koska hän on ainaisella laihdutuskuurilla, mutta ajatushan on tärkeintä, vai mitä? Lähtisinkö kuntosalille treenaamaan, yleensä se piristää mieltäni... Ei, ei huvita. Menen aikani kuluksi Instagramiin tarkastamaan, minkälaisia viestejä lukuisat ihail...