Rubikonin rannalla

Pyhäinpäivän illan pimeydessä ei liiku yksikään elävä sielu vapaaehtoisesti,  ja sinäkin olet päättänyt viettää haamuaaton rauhallisesti omassa kodissasi. Istut nojatuolissa asuntosi olohuoneessa, aikomuksenasi rentoutua pitkän ja uuvuttavan työviikon jälkeen. Ojentaudut kohti olohuoneen pöydällä odottavaa, höyryävän kuumaa kaakaokuppia, ja otat juomasta pitkän, nautinnollisen hörpyn. HÖRPS NJAMI Kurotat ottamaan pöydällä olevasta astiasta käärepaperiin käärityn karamellin. Hitaasti ja huolellisesti kaivat namin esiin käärepaperistaan RAPIRAPIRAPI pistän herkun suuhusi, ja syödessäsi kuuntelet, kuinka surut, murheet ja huolet lentävät ohitsesi kuin parvi pikkulintuja VIUH VIUH VIUH ja tunnet viimeinkin rentoutuvasi. Mutta sitten valitettavasti ovikello soi PIM POM   Nouset huokaisten nojatuolista, lasket kaakaokupin pöydälle ja otat karkkikipon käteesi. Olet osannut varautua tämäniltaisia karkkikeppostelijoita varten. Kävelet eteiseen, avaat ulko-oven ja huomaat, että oven tak...

Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista. Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän aikaan illasta? Miltä...