Rubikonin rannalla

  “Ja kun me kerran puhumme karnevaaleista”, signor Conti luennoi tasaisella äänellään, “on hyvä käsitellä karnevaali-sanan merkitystä. Italian carnevale tulee latinan sanoista carnem levare , kirjaimellisesti ‘lihan pois ottaminen’. Karnevaalien myötä me siirrymme viettämään paastonaikaa, ja sanomme hyvästit lihalle, niin syömällemme lihalle kuin myös raamatullisille lihan iloille... Violetta! Tämä ei ole naurun asia!” Violetta oli tänään erityisen hyvällä tuulella, eikä voinut naurulleen yhtään mitään. Tämä päivä oli hänen elämänsä jännittävin päivä, sillä tänään, 23. helmikuuta 1685, hän oli vihdoin ylittänyt sen rajan, jolloin tytöstä tulee nainen, ja oli valmis astumaan Venetsian seurapiireihin sekä osallistumaan karnevaaleihin. Signor Conti, yksi Violettan kotiopettajista, oli kutsuttu paikalle kertaamaan Violettalle karnevaalien historiaa, jotta nuori nainen osaisi suhtautua ensimmäisiin karnevaaleihinsa asian vaatimalla vakavuudella. Signor Conti oli Violettalle rakas, mut...

Narkissos: Lempii, ei lemmi, lempii, ei lemmi…. Mmmm, tämä onkin hyvä menetelmä syödä näitä suklaarasian suklaita, senkus nakkelee vaan suuhun loruillessaan… Lempii… Lempii? Siis rakastaa! Olen niin rakastunut! Eros: Anna kun arvaan. Itseesi? Narkissos: No tietenkin, onko olemassa parempaa vaihtoehtoa kuin rakastaa itseään? Itsensä rakastaminen on elinikäisen rakkaussuhteen alku! Eros: Ja niin alkaa taas tämä erityinen päivä. Ja niin saan taas kuulla latteuksia suustasi. Narkissos: Mikä erityinen päivä tänään sitten on? Eros: Helmikuun neljästoista. Pyhän Valentinuksen päivä. Narkissos: Ai. Ja taas tuli tryffeli. Haluatko? Voisin siirtyä jo seuraavaan kerrokseen, tästä ensimmäisestä on jo parhaat syöty. Eros: Ei kiitos, yritän laihduttaa. Saisinko muistuttaa sinua, itserakas ystäväni, että minut tunnettiin alunperin salskeana, lihaksikkaana adoniksena, mutta sitten minusta tehtiin johtoportaan päätöksellä pieni paksu poika. Ihan vain siksi, että ihmiset eivät pitäneet siitä, että kalta...

Washington, D.C., 2. helmikuuta 1984, Kansallinen rukousaamiainen, ote Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin puheesta Rukouksen voimaa voidaan havainnollistaa tarinalla, joka sijoittuu neljännelle vuosisadalle. Aasialainen munkki eli pienessä, syrjäisessä kylässä, käyttäen suurimman osan ajastaan rukoillen ja hoitaen puutarhaansa, jolla ansaitsi elantonsa. Epäröin sanoa hänen nimeään, sillä en ole varma sen ääntämisestä. Antakaa kun yritän. Hänen nimensä oli Telemachus. Eräänä päivänä hän luuli kuulevansa Jumalan äänen, joka käski häntä menemään Roomaan. Uskoen kuulemaansa hän lähti matkaan. Viikkoja myöhemmin hän saapui perille, kuljettuaan suurimman osan matkasta jalan. Roomassa vietettiin festivaaleja. He juhlivat voittoa gooteista. Hän seurasi väkijoukkoa Colosseumille, ja sitten, siellä suuren väkijoukon keskellä, hän näki gladiaattorien astuvan esiin, seisovan keisarin edessä, ja sanovan: “Kuolemaan menevät tervehtivät sinua”. Hän tajusi, että gladiaattorit aikoivat taistella ...